kotiliesi

Rullati rullaa kesärullaa


Oletko koskaan valmistanut kesärullia?

Minä valmistin tässä eräänä viikonloppuna kahteen otteeseen ja sitä ennen kokeiluja oli ollut vain kerran. Voin siis todeta, että mestari en ole vielä siihen mitä tulee rullien käärimiseen ja estetiikkaan. Harjoittelu kuitenkin tekee mestarin ja toisella kerralla viikonlopun aikana onnistui jo paljon paremmin.

Mitä tulee kesärullien estetiikkaan, olen sitä mieltä, että se on yksi oleellisimpia asioita tämän ruokalajin valmistamisessa. Motivaation tekemiseen voi löytää, jos haluaa tarjota näyttävän ja maistuvan ruokalajin. Kuitenkin yksi tärkeimmistä asioista on myös rullien kasassapysyminen eli tarkoituksena on tehdä jämäkät patukat, jotka ovat myös visuaaliset. Tuoreutta ei voi myöskään ylikorostaa.

Kesärullien valmistamiseen pätee siis kolme periaatetta: 

1) Visuaalisuus

2) Näppäryys

3) Tuoreus



ohutta riisinuudelia/vermisseliä

retiisiä

porkkanaa

tofua

varsiselleriä

korianteria

kurkua

tuoretta chiliä 

seesaminsiemeniä 

suippopaprikaa 


Rullien täytteeksi voi laittaa melkein mitä tahansa, mutta pysyttelisin kuitenkin kasvislinjalla. Eläinkunnan tuotteista ainoana sopivana näkisin katkaravut, jos pitää katkaravuista. Rullista ei tietysti tarvitse tehdä identtisiä, eli variaatiomahdollisuuksia riittää. Illanvieton ohjelmaan voisikin kuulua vaikka omien rullien täyttäminen (vrt. tortilloiden valmistus). 

Suosittelen tekemään vihanneksista pieniä ja ohuita. Varsisellerit kannattaa pilkkoa pieniksi paloiksi ja porkkanat voi höylätä ensin juustohöylällä tai kuorimaveitsellä ohuiksi. Vaihtoehtoisesti ne voi myös vaikka raastaa. Tofun voi paistaa tai käyttää sellaisenaan, marinoimattomana tai marinoituna. Kaikkia täytteitä voi varata suunnilleen 2 kpl kutakin noin 10 rullaa kohden. Sopiva vermisselin määrä on noin 100 - 125  grammaa (10 rullaa kohden).

Riisipaperiarkki kastellaan noin 15 sekunnin ajan lämpimässä vedessä. Jokin laakeahko astia käy tähän hyvin esim. lasagnevuoka, kunhan arkin saa kasteltua. Sitten ylimääräisen veden annetaan valua ja täytetään. Mitään tarkkaa määrää ei ole antaa, vaan ihan silmämääräisesti täytteitä per rulla. Ei kuitenkaan reunoille! Sitten rullaamaan leveää puolta alhaalta ylös. Ensin yhden kerran, jonka jälkeen taitetaan molemmat sivut keskelle. Vasta tämän jälkeen rullataan rullaksi ja mahdollisimman napakasti, mutta hellästi. 

Kesärullat nautitaan mieluiten mahdollisimman pian ja jonkin hyvän kastikkeen kera. Voisin sanoa, että 3-5 rullaa täyttää hyvin yhden nälkäisen syöjän. Jos valmiit rullat jo riittäisi, mutta täytteitä riittäisi, niin niistä voi valmistaa hyvin kylmän salaatin vaikka seuraavaksi päiväksi. Rullia ei kuitenkaan kannata valmistaa juuri jemmaan,  mutta jos näin tekee, niin kannattaa astia kelmuttaa.

Tyydyin tällä kertaa valmiskastikkeeseen ja olinkin valintaan todella tyytyväinen. Kaupasta nimittäin valkoitui melko satunnaisesti kastikkeeksi ennestään tuntematon maapähkinä-kookoskastike. Sen koostumuksesta ja mausta ei ollut mitään käsitystä ja se yllättikin parhaalla mahdollisella tavalla. Kastike oli enemmän paksua kuin litkua ja makukin hurjan hyvä. Eli jos mietitte hyvää kastiketta tähän tai vaikka vain kasvisten dippailuun, niin suosittelen deSIAMin maapähkinä-kookoskastiketta, joka on kasvispohjainen ja gluteeniton, valitettavasti ei kuitenkaan vegaaninen. Oma löytyi eksoottisten kastikkeiden ja mausteiden joukosta.


Suosittelen rullailemaan ja rouskuttelemaan! :)


Helppo ja maukas vegaaninen pesto



Itse tehty pesto pesee kyllä mennen tullen valmiit pestot eikä sen tekemiseen mene paljon aikaa. Se on myös hyödyllinen siinä mielessä, että se on kuin kastikkeiden pyttipannu: siihen voi laittaa jääkaapista tai kaapista rippeitä sieltä täältä. Varsinkin jos yrttejä on jäänyt yli esimerkiksi muutaman päivän takaa ja nahistuminen uhkaa, voi ne käyttää pestoon!

Tarkkasilmäisimmät ovat saattaneet huomata, että omissa ruokakuvissa vilahtaa lähes poikkeuksetta jokin yrtti. Eikä ne ole vain koristeita varten, vaan oikeasti koen, että tuoreet yrtit ovat olennainen osa ruoanlaittoa. Nyt kesäaikaan on taas kiva käyttää myös esimerkiksi basilikaa.

Viimeisiä basilikan lehtiä uhkasi kuitenkin nahistuminen ja jääkaapista löytyi persiljaakin ja olipahan vähän rosmariiniakin poikkeuksetta, niin yhdistin sekä persiljaa että basilikaa ja ihan varovaisesti lisäsin voimakasta rosmariinia.

Juuston sijaan käytin pestoon puolet auringonkukansiemeniä ja puolet cashew-pähkinöitä. Näinpä ollen myös terveellistä proteiinia löytyy! Lisäksi pidän siitä, että pestossa on tekstuuria ja sen takaa pienet pähkinänmurut. Eikä oikeastaan voisi mausta erottaa niin hyvin, onko joukossa parmesaania vai ei. Cashew-pähkinöitä käytetäänkin yleensä vegaanisen juuston valmistamiseen.

Öljynä oliiviöljyä ja mukaan vielä pari pientä valkosipulinkynttä. Aivan pieni ripaus suolaa ja mustapippuria päätyi myös kulhoon. Sitten surautus. Öljyä kannattaa lisätä joukkoon vähitellen, jotta saa varmasti haluamanlaisensa koostumuksen. Samoin suolaa kannattaa ja saa käyttää varovasti, koska nyt voi välttää sen mikä kaupan pestoissa voi olla pielessä: liika suolaisuus. Oliiviöljyä käytin kaikkiaan noin 1,25 dl, koska halusin kastikemaisen peston pastan kera nautittavaksi.

Huom. Mikäli haluat pestoa levitettäväksi leivän päälle, niin varsinkin sitten suosittelen lisäämään öljyä paljon vähemmän.




Ainesosat:

noin yhden yrttipuskan verran yrttiä (esimerkiksi puolet basilika/puolet persilja)
2 pientä valkosipulinkynttä
50 g cashew-pähkinöitä
50 g auringonkukansiemeniä
1-1,5 dl oliiviöljyä
ripaus suolaa ja mustapippuria maun mukaan


Valmista pestoa tulee noin 2 annoksen verran esimerkiksi raviolien kera nautittavaksi.

hurjan herkullinen selleririsotto



Hyväntuoksuinen ja -makuinen varsiselleri (tuntee myös nimen lehtiselleri) on minulle noin vuoden vanha tuttavuus, jonka olisin suonut kohtaavani jo vuosia aiemmin. Se toimii erityisen hyvin esimerkiksi tomaattipohjaisessa ruoassa. Katso esimerkiksi herkullisen ja suositun vegaanisen harira-keiton resepti, joka löytyy täältä.

Halusin kuitenkin nostaa sellerin jalustalle, onhan se itsessään niin aromaattinen vihannes ja tässä risotossa se todellakin pääsee oikeuksiin. Ja mitä tulee risoton valmistamiseen, niin siinä on kyllä melko helppotekoinen gourmet-ruoka. Tekemistä on siis turha jännittää. Toki siinä on muutama työvaihe ja voi olla eduksi, jos on kaksi valmistajaa. Mutta yksinkin se luonnistuu ihan hyvin kunhan tekee esivalmistelut huolella, eli mittailee, raastaa ja pilkkoo aineksia ennen kuin ryhtyy keittämään. On nimittäin pari kriittistä vaihetta. Risottoa ei tarvitse aivan koko ajan hämmentää, mutta kuitenkin on hyvä pysytellä kattilan äärellä melkein koko ajan lisäten vettä vähitellen. Ja varsinkin aluksi kannattaa pitää huoli, että riisi ei jämähdä kattilan pohjaan.

Alla resepti.


Selleririsotto 2 - 3 nälkäiselle syöjälle



2-3 sellerin vartta
3 dl risottoriisiä (arborio/carnoli)
2 sipulia
7-9 dl kasvislientä
(1-2 dl valkoviiniä)
sitruuna (tai puolikas)
1 - 1,5 dl grana padano-juustoa



Leikkaa sellerinvarsista huonot päät pois ja pilko pieniksi paloiksi. Paistele muutamia minuutteja voissa ja jätä syrjään.

Valmista pienessä kattilassa liemi. Kiehauta vesi ja kasvisliemikuutio(t) tai -fondi.

Pilko sipulit pieniksi kuutioiksi ja kuullota voissa. Älä ruskista!

Huuhtele risottoriisi kylmällä vedellä tiheässä siivilässä ja lisää kattilaan. Voit lisätä tässä vaiheessa vielä nokareen voita ja valkoviiniä. Nyt tämän jälkeen seuraa se miten risotto oikeaoppisesti tehdään:

Lisää kuumaa kasvislientä kattilaan vähän kerrallaan. Pieni kauhallinen tai desilitra on sopiva määrä. Sekoittele varsinkin aluksi kunnolla, jotta riisi ei tartu kattilan pohjaan. Jokaisen liemimitallisen lisäämisen jälkeen anna sen imeytyä riisiin hetken aikaa aina välillä sekoittaen. Tämä toistuu siihen asti kunnes riisi on sopivan al dente eli napakka. Koostumuksen suhteen on makueroja. Itse tykkään, että risotto on löysempää kuin kiinteää. En kuitenkaan lisää joka kerralla koko kattilallista lientä. Suurin piirtein kuitenkin 7-8 dl lientä kolmea desiä riisin määrää kohti on hyvä. Varmuudeksi kannattaa aina keitellä vaikka litra, jos tykkääkin vielä löysemmästä. Pääasia, että riisi on kuitenkin sopivan kypsä. Tämän jälkeen lientä voi lisäillä oman maun mukaan.

Sekoita ihan loppuvaiheessa joukkoon raastettu grana padano ja sitruunan mehu. Maista lopuksi, että suolaa on tarpeeksi. Sekoita vielä joukkoon sellerin varret ja voit jättää myös vähän annoksen päälle. Koristele persiljalla. Nauti välittömästi! Risotto on aina parhaimmillaan heti eikä sitä ole syytä jemmata seuraavaan päivään (koostumus kärsii).

Kivoja kokkailuja!

Sipulipiiras (kullankeltaisella gluteenittomalla pohjalla)



Päätin valmistaa sipulipiiraan kaapissa olleista aineksista. Jopa kikhernejauhoja oli jäänyt kaappiin sopivasti. Päätin valmistaa voista ja kikhernejauhoista piiraan. Näin saadaan loistavasti valmistettua pohja ilman kananmunaa sekä gluteenittomana! Koko piiras on siis gluteeniton, kun pääasiassahan sipulipiiraan täytekin on sipulia.

Kikhernejauhoista tulee aivan loistavan värinen kullankeltainen ja pehmeä pohja. Kun aiemmin valmistin maissijauhoista suositun pohjan jouduin lisäämään kananmunan, mutta tässä ei tule sille tarvetta. En myöskään lisännyt täytteeseen. Juusto ja ranskankerma sitoivat ainekset yhteen. Ja jos miettii proteiinipitoisuutta, niin näissä jauhoissa on proteiiniakin. On ne ihmeelliset!



Oletko kokeillut kikhernejauhoja leivontaan? Jauhot ovat neutraalin makuiset sekä kaiken päälle gluteenittomat ja proteiinia sisältävät. Lisäksi jauhoissa on taikaominaisuus - pitävät taikinan kasassa kananmunan sijaan. Värikin on piristävämpi mitä tavallisissa vehnäjauhoissa. Jauhoja saa hyvin varustetuista ruokakaupoista, vegekaupoista, Ruohonjuuresta ja mitä todennäköisimmin lähes kaikista etnisistä ruokakaupoista.



RESEPTI 

Aloita valmistamalla pohja. Anna voin sulaa huoneenlämmössä tovi. Sekoita ainekset keskenäään kiinteäksi pehmeäksi palloksi. Laita sitten kelmua ympärille ja jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi.

Kuori ja pilko sipulit ohuiksi viipaleiksi. Paista pannulla voissa ja sokerissa keskilämmöllä. Älä käristä sipuleita vaan anna niiden pehmetä ja karamellisoitua rauhassa vähintään 20 minuutin verran.

Painele piiraspohja leivinpaperilla päällystetylle ja öljyllä voidellulle pienehkölle (noin 20 cm) irtopohjavuoalle. Mikäli haluat isommat reunat, niin sitten taikinasta ei tule kovin korkeita reunoja. Voit toki valmistaa taikinan myös tavalliseen piirasvuokaan.

Sekoita valmiiden sipuleiden joukkoon purkillinen ranskankermaa, hieman juustoraastetta (esimerkiksi grana padanoa ja mozzarellaa), rouhaus suolaa ja pippuria. Levitä tasaisesti piiraspohjalle. Ja ripottele vielä hieman pinnalle juustoraastetta.

Paista piiras 200-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Anna vetäytyä hetki paistamisen jälkeen.

Nauti tuoreen yrtin ja raikkaan salaatin kera.

pohja

4 dl kikhernejauhoja (gram-jauhoja)
120 g voita
1 dl vettä
1/2 rkl suolaa

täyte

500 g sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 rkl sokeria
juustoraastetta maun murkaan
purkillinen (150 g) ranskankermaa
ripaus suolaa ja pippuria

pinnalle paistamisen jälkeen

tuoretta yrttiä kuten basilikaa, timjamia, oreganoa tai persiljaa

mokkapalat (ne aivan perinteiset)


Jauhot  pöllyää ja tiskiä kasaantuu, mutta ai että miten hyviä ovat perinteiset mokkapalat. Ne kahvi-kaakaokuorrutetut, nonparelleja unohtamatta. Ne maistuvat ehdottomasti vielä parempina seuraavana päivänä jääkaapissa tekeytyneinä.



Mielessä oli pitkään leipoa mokkapaloja, niitä kaikkein perinteisimpiä.

Näihin tarvitaan roppakaupalla voita ja sokeria, kippoja ja hieman kärsivällisyyttä (jos jaksat odottaa seuravaan päivään, niin sinut palkitaan vielä paremmalla maulla). Lopputuloksena sinulla on mitä herkuin leivonnainen...tai hieman useampi eli koko pellillinen.

Mokkapalat kuuluu mun lapsuuden suosikkeihin ja varmaan sen ajan hittileivonnaiseen, joten siksikin vaalin tällaista perusreseptiä, jonka pinnalle ripotellaan värikkäitä nonparelleja. Nämä on itselle ne perinteiset ja parhaimmat mokkikset. Ainesosien suhteen voi vähän varioida varmasti ja leivonnaisen paksuudenkin suhteen.

Näihin mokkapaloihin (pellilliseen) tuli:


pohja:

200 g voita
2 1/2 dl sokeria
4 munaa
5 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria
1/2 dl kaakaojauhetta
2 dl (kaura)maitoa


kuorrute:

75 g voita
4 dl tomusokeria
0,75 dl keitettyä kahvia
1/2 dl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria

pinnalle:

nonparelleja/strösseleitä


Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää seos munasokerivaahtoon siivilän läpi sekä maito. Sekoita.
Levitä leivinpaperille päällystetylle pellille. Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 - 20 minuuttia. Taikinapohja on kypsä kun esimerkiksi puiseen sushipuikkoon/cocktail-tikkuun ei tartu taikinaa.
Nosta pois uunista ja anna levätä hetki.

Valmista kuorrute sulattamalla voi, sekoita siihen keitetty kahvi (saa olla vähän vahvempaakin) ja muut ainesosat. Jos lisäät perinteisen kaakaojauheen kuten Van Houtenin (mitä suosittelen), niin siivilöi se joukkoon. Esimerkiksi tästä syystä myös pohjataikinaan tuleva kuivien ainesosien seos on hyvä siivilöidä, sillä siihen jää ylimääräiset kaakaojauhekököt.

Levitä kuorrute hieman levänneen pohjan päälle ja ripottele nonparellit.

Anna jäähtyä! Mokkapalat ovat ehdottomasti parempia seuraavana päivänä jääkaapissa tekeytyneinä ja jääkaappikylminä tarjoiltuina.

maa-artisokkakeitto




Maa-artisokka on aika kiehtova mutta helposti alikäytölle jäävä juures. Ehkä se ei ole niin monikäyttöinen, helppo kuin peruna ja silti se on kalliimpikin. Moni voisi heittää hanskat tiskiin jo heti alkuun, mutta suosittelen silloin tällöin antamaan mahdollisuuden maa-artisokalle sen erinomaisen juurevan maun ja hyvän tuoksun vuoksi. Sitä paitsi maa-artisokkaruokaa voi täydentää peunalla ja ohjeet, joihin olen törmännyt tekeekin näin. Anna silti enemmistö maa-artisokalle.

Kuori ja paloittele sekä perunat että maa-artisokat pieniksi paloiksi. Keitä kattilassa pehmeiksi. Tässä vaiheessa voit kaataa pois ylimääräisen veden. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää joukkoon noin desi kermaa, kaurakerma esimerkiksi on hyvä valinta. Kuumenna kiehuvsksi, ota pois liedeltä ja tarjoile esimerkiksi hyvän leivän kanssa. Mitä tulee valkosipuliin, niin se on makuasia. Itse lisäsin kynnen, mutta mielestäni sekin dominoi vähän liikaa. Lisäisin vasta pinnalle voimakkaammat mausteet ja yrtit, kuten chilin.

Suosittelen. Helppo ja samettinen. Maistuisi varmasti kylmänäkin alkukeittona.



Kaksi annosta / neljä pienempää alkukeittoa

500 g maa-artisokkia
180 g perunoita
(valkosipulinkynsi)
1 dl kermaa
rouhaus suolaa ja pieni tilkka valkopippuria
chilirouhetta pinnalle



täytetyt ohukaiset mifu-jauhiksella ja kasviksilla


Viikonlopun agendana oli valmistaa pitkästä aikaa yhtä lapsuuden klassikkoruokaa (ja yhtä monista lempiruoista) eli täytettyjä ohukaisia. Joskus ysärillä lettujen täytteenä taisi olla aina jauhelihaa. Koska en itse enää syö jauhelihaa, niin tämä tuli korvata jollain muulla. Olen jonkin aikaa jo käyttänytkin yhtenä "korvaajana" Mifu-jauhista (nimestä en oikein välitä, mutta tuote on ihan kelpo kun haluan neutraalin makuisen proteiini-tuotteen, mielestäni se ei poikkea ihan kamalan paljon raejuustosta muuten kuin jauhelihaa muistuttavan värinsä puolesta, mutta se on silti tosi hyvä ja monipuolinen kasvisproteiinivalinta, jossa on hyvä rakenne).

Mifu-jauhiksen lisäksi ohukaiset saivat sisälleen paljon erilaisia vihanneksia, jotka paistoin kevyesti pannulla jauhiksen kera. Valikoima oli lopulta oikein värikäs ja mehukas. Täytteisiin tuo kokoavuutta, rasvaisuutta ja makua vielä tuorejuusto. Suosittelen ehdottomasti tätä komboa. Jos et ole aiemmin kokeillut varsi-/lehtiselleriä, niin kokeile nyt ihmeessä. Siinäpä makurikas vihannes. Yhdessä tuoreen chilin ja valkosipulin en kaivannut muita mausteita täytteeseen.

 

lettutaikina (6 lettua):

5 dl (kasvis)maitoa
2 munaa
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl sokeria
2 rkl ruokaöljyä

Sekoita ainekset keskenään. Anna turvota puolisentuntia. Paista lettupannulla.

Voit valmistaa letut vaikka edellisenä päivänä, sillä letuthan täytetään ja paistetaan uunissa.


lettujen täyte:

paketillinen Mifu-jauhista (original)
1 punasipuli
tuore pieni chili
2-3 valkosipulinkynttä
1 lehti-/varsisellerin varsi
1 makea suippopaprika
muutama parsakaalinuppu
200 g maustamatonta tuorejuustoa
juustoraastetta kuorrutukseen

Keitä kevyesti parsakaalin nuput, valuta vesi ja huuhtele kylmällä vedellä. Pilko vihannekset pieniksi kuutioiksi ja paista kevyesti pannulla Mifu-jauhiksen kanssa. Lisää täytteen joukkoon tuorejuusto ja sekoita hyvin. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

Täytä varovasti letut ja kääri rullalle. Lado varoen vierekkäin täytetyt letut ja ripottele päälle lempijuustoasi raastena. Paista uunin keskitasolla 225-asteisessa uunissa kunnes pinta saa hieman väriä.

lopuksi päälle:

tuoretta yrttiä (oreganoa/basilikaa/timjamia)

yksinkertainen lisukesalaatti:

kurkkua
kirsikkatomaattia
salaatinlehtiä
oliiviöljyä
rouhaus suolaa
+
balsamico-kastiketta

Letut säilyvät jääkaapissa ja maistuvat seuraavanakin päivänä hyvältä!



testissä: uunifetapasta


Tässä uunifeta-annosta on höystetty paahdetuilla auringonkukansiemenillä, jotka tuovat proteiinia sekä lisämakua ruokaan.


En keksi syytä miksi minäkään en olisi tarttunut syöttiin, joka laittaa valmistamaan uunifetapastaa. Ensinnäkin olen aina rakastanut sekä pastaa, tulisuutta, juustoja sekä kirsikkatomaatteja. Tämä ruoka yhdistää kreikkalaisen ja italialaisen ruoan, joten miksipä ei. Varsinkin juustojen ja tomaatin yhdistelmä on aina kiehtonut ja vastaavanlaista olen valmistanutkin vaan en  juuri tällä tavalla ja kaikista simppeleimmällä yhdistelmällä: juustoa ja tomaatteja! Ja ihan uuniin vaan, jossa ne valmistuvat oikeastaan itsestään. Miten voi näin vähällä vaivalla saada tällaisen annoksen, jonka kehtaisi tarjota kenelle tahansa, mutta ennen kaikkea valmistaa vaikka itselle ihan tavallisena päivänä jolloin ei huvittaisi valmistaa mitään. Yhtäkkiä edessäsi on lautasellinen jossa on lupaus kesää. Kai se on ne Kreikka ja Italia....

Olen valmistanut uunifetaa nyt yhteensä suunnilleen kolme kertaa ja tässä kaikkein viimeisimmillä kerralla lisäsin annoksen päälle vielä kuumalla kuivalla pannulla paahdettuja auringonkukansiemeniä. Ne tuovat mukaan vähän proteiinia ja lisämakua. Yrttinä tuoretta basilikaa, mutta päällä on toiminut yhtä hyvin myös tuore timjami. Entä sitten,  aito feta vai fetan tyyppinen mutta aivan erimakuinen  salaattijuusto? No, itse en ole sen koommin välittänyt voimakkaamman makuisesta aidosta fetasta. Eronhan makuun tuo nimenomaan se mistä maidosta se valmistetaan. Tässä ruuassa se aito feta on kuitenkin mehukkaiden ja valuvien kirsikkatomaattien kanssa juuri hyvä valinta. Tästä syystä aika varmasti jatkossakin valitsen aidon fetan tähän. Jos haluat miedompaa makua, niin valitse tällöin "salaattijuusto".

Uunifetan voi valmistaa hieman eri tavoin ja eri paahdolla, uunistakin riippuen. Aloita kuitenkin näin:

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Ota esiin esimerkiksi lasagnevuoka ja pirskottele runsaasti oliiviöljyä. Asettele kokonainen feta voidellulle vuoalle. Lisää huuhdellut kokonaiset kirsikkatomaatit (nahistuneet ja tylsemmätkin käyvät tähän hyvin eli ei tarvitse olla kaikkein mehukkaimman näköisiä, koska nahistuvat kuitenkin uunissa) vuokaan sekä halutessasi muutama kokonainen (kuorittu) valkosipulinkynsi. Pilko kokonainen tuore chili joukkoon. Jätä väliin, jos tulisuus ei ole juttusi. Lopuksi pirskottele kaiken päälle vielä öljyä ja rouhauta suolaa. Rouhauta myös mustapippuria, jos se on enemmän juttusi chilin sijaan.

Paahda uunissa sopivaksi keskitasolla. Voit lisätä uuniin lämpöä ja laittaa päälle vielä vaikka grillivastuksen. Tarkkaile silloin tarkasti. Sanoisin, että 15 - 20 minuuttia tekee ainakin hyvän.

Valmista tällä välin pasta, esimerkiksi nopeasti valmistuva tuorepasta tai spaghetti.
Annostele lautaselle pasta ja ainekset vuoasta. Esimerkiksi ylimääräinen oliiviöljy kannattaa myös kauhoa annokseen mukaan.

Nam!

Tästä reseptistä tulee hyvät annokset kahdelle:

yksi paketillinen fetaa/salaattijuustoa
250-500 g kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä
tuore chili
(valkosipulinkynsiä)
suolaa
tuoretta yrttiä (basilika, timjami tai oregano) 


tortilloiden tekemisen helppoudesta ja sopivuudesta hetkeen kuin hetkeen


Oivalsin sen tässä joskus, että tortillat, jotka helposti voisi mieltää roskaruuan kastiin on loppujen lopuksi aika kaukana siitä. Tietysti on paljon täytteistäkin kiinni, mutta juustoja ja muita rasvaisuuksia lukuunottamatta (jotka voi nekin jättää pois) tortillat on pikemminkin salaattia, jotka vain kääräistään letun sisään. Eikä se lettukaan nyt kovin pahasta ole - lähinnä jauhoja ja vettä. Niissä on kuitenkin sellainen pieni syntinen kaiku, ja kyllä minä haluan monesti niihin ranskankermaa ja ehkäpä juustoakin jossain muodossa. Siispä toisinaan hetkinä kun tekee mieli semiroskaruokaa, käännyn monesti tortilloiden puoleen. Terveellistä, mutta ihan pikkuriikkisen rasvaista ja suolaista yhdistettynä raikkauteen! Ja värikkyys piristää aina.

Helppouden, täyttävyyden ja melko terveellisyytensä vuoksi väitänkin, että tortillat voi valmistaa ihan minä tahansa viikonpäivänä. Ne voisi mieltää vain launtai-illan bileruuaksi, mutta höpsis... Mitä jos valmistaisitkin vaihteeksi tortilloita esimerkiksi maanantai-iltana?

Käytännössä tortillalettuja ei tule ostettua enää valmiina, sillä ne on äärettömän helppo valmistaa itse ja kaapista löytyy aina ainekset! Jauhoja, öljyä, suolaa...ja vettä. Ainekset sekoitetaan keskenään tasaiseksi möykyksi. Sitten taikinasta tehdään suunnilleen symmetrinen tanko ja jaetaan tasamittaisesti veitsellä leikaten. Näistä osista pyöritellään pallot ja kaulitaan kaulimella melko pyöreiksi. Apuna voi käyttää leivinpaperia myös tortillaletun pinnalla ja jauhoja voi ripotella hieman pinnalle. Käytännössä lettujen olisi kuitenkin hyvä olla helposti kaulittavissa heti.  Kun on kyse itse tehdyistä letuista, minusta pieni epäsymmetrisyys kuuluu vain asiaan. Paistaessakin voi tapahtua erilaisia asioita eri letuille vaikka samasta taikinasta on kyse. Katso esimerkiksi ylimmäistä kuvaa vertailun vuoksi. Loppujen lopuksi täytteet kääräistään sisään ja siinäkin kullakin on omat tyylinsä. Itse toki tykkään aina kääräistä ensin alaosan pitääkseni täytteet visusti sisällä ja vasta sitten sivut. Piehehköt tortillat on kivempia, kuten nämä kuvissa olevat.  Tämä siitä syystä, että niihin saa täytteet tiiviimmin ja syöminen on muutenkin näppärämpää.





Pehmeät tortillaletut (noin 10 leipälautasen kokoluokkaa olevaa ->  katso kuva)

5 1/2 dl durumjauhoja
1/2 tl suolaa
2 dl vettä
1/2 dl ruokaöljyä


Sekoita ainekset keskenään kimmoisaksi taikinaksi. Tee tanko ja leikkaa veitsellä tasamittaisiin osiin. Pyörittele palloiksi ja kauli taikinat ohuehkoiksi pyörylöiksi. Ethän kasaa tässä vaiheessa päällekkäin (tarttuvat toisiinsa), vaan kauli leivinpaperille, josta paistumaan kuumalle ja kuivalle (älä siis lisää öljyä!) pannulle yksi kerrallaan molemmat puolet paistuen. Tortilla on hyvä kun siihen ilmestyy hieman pieniä ruskeita pilkkuja. Varo polttamasta. Nauti välittömästi...tai hyvin pian lempitäytteiden kera.

Täytteiksi voi valita mitä tahansa, mutta omat vakiosuosikit:

ranskankerma
limen mehu
tuore korianteri
tuore chili
currylla maustetut quorn-kuutiot
kirsikkatomaattia

+

toisinaan

juustoraaste (nämä maistuivat hyvin ilmankin)
paahdettu sipulirouhe
avokado
kurkku (kesäisin)
suippopaprika

On suositeltavaa valmistaa/pilkkoa täytteet suunnilleen ennen tortilloiden paistamista, sillä silloin nopeasti pannulla paistuvat tortillat voi laittaa suoraan lautasille täytettäviksi. Esimerkiksi quorn-kuutiot vaativat paistamista ja ne maistuvat erinomaistilta kylminäkin. Muutaman letun voi toki paistaa ennakkoon, mutta jäähtyvät nopeasti. En suosittele ainakaan paistamaan ja syömään samaan aikaan, sillä nopeasti paistuvat letut vaativat valppautta lieden äärellä.

Herkutteluhetkiä! 

monen juuston juustomakaroni (mac and cheese)


Jenkkien perinneruoka mac and cheese tuli mieleen tuossa viime viikonlopun harmaudessa ja märässä, joka kantoi pitkälle maanantaihin asti. Ei kai syyttä ruoka ole saanut lisänimekseen lohturuuan tittelin.

Juustomakaroneista on vaikka mitä versioita, joista minä lähdin lopulta soveltamaan omanlaista. Päätin ainakin sen, että juustoissa ei säästetä vaan ruoka saa kantaa ylpeästi nimeänsä. Kun jääkaapista löytyi montaa eri sorttia: goudaa, cheddaria, emmentalia ja mozzarellaa annoin kaikille mahdollisuuden päästä mukaan. Kuitenkin jos mietit vain yhtä juustosorttia, suosittelen voimakasta juustoa kuten cheddaria tai goudaa!

Tämä versio on myös helppo valmistaa, sillä en lähtenyt erikseen tekemään juustokastiketta. Sen sijaan keitin makaronin ohjeen mukaan kypsäksi suolatussa vedessä ja valutin vedet pois. Sitten lisäsin kattilaan maidon, suolan, pippurin, sulatetun voin ja juustoraastetta niin paljon kuin tuntui sopivalta ja sekoitin kaikki keskenään. Itse laitoin juustoa tosiaan noin 500 - 600 grammaa eli huomattavasti enemmän kuin makaronia. Voitelin uunivuoan jonka lisäksi makaronia riitti kahteen kuvan jättimukiin. Ripotin pinnalle korppujauhoja ja paistoin 200 asteisessa uunissa keskitasolla noin 20 minuuttia. Voit pidentää paistoaikaa mikäli haluat vielä rapeamman pinnan. Pinnalle tuoretta yrttiä kuten basilikaa tai timjamia (jotta ruoka vaikuttaisi vähän terveellisemmältä)

Lopputulos oli kuten arvata saattaa: valuvan juustoinen.

Vaikka itse sen sanonkin, en suosittele tietenkään tätä ruokaa säännölliseen ruokavalioon sen armottoman rasvaisuuden ja ravintoarvottomuuden takia :)




400 g makaronia
7 dl maitoa
50 g voita
juustoraastetta ~ 500 grammaa
suolaa
ripaus valkopippuria
(korppujauhoja) 
(basilikaa tai timjamia)


polentaa, vegepekonia ja uunissa paahdettuja tomaatteja

 

Aijai, kaapissa oli jo tovin poltellut sekä polenta että (Vegesunin) soijapapuhiutaleet. Olin joskus nähnyt vision, jossa yhdistäisin ne keskenään ja se päivä saapui tänään. Polentapuurosta kolmioita ja kolmiot pannulla hieman kullanruskeiksi. Mutta miten valmistaisin soijapapuhiutaleet? Niistäpä päätin tehdä ns. vege-pekonia. Tein tätä vege-pekonia Chocochilistä löytyneellä ohjeella. Omista Vegesunin soijapapuhiutaleista ei ehkä ulkoisesti tullut niin pekonin näköistä mitä Soyappetitin hiutaleista tulisi, vaan itse näkisin enemmän ulkoisesti jauhelihan korvikkeena. Ulkonäköasia on kuitenkin sivuseikka, sillä en pekonista koskaan pitänytkään. Maku on tärkein, ja näistä tulikin maukkaan makuisia. Myös tuoksu paistaessa oli aika huumaava, kiitos siirapin. Ehdottomasti teen toiste ja käytän esimerkiksi jauhelihan korvikkeena. Nyt tein kuitenkin näin ja ateriasta tuli oikein hyvä ja kevyehkö lounas, joka sopii myös gluteenitonta ruokavaliota noudattavalle, kun tarkastaa että siirappi ja soijakastike ovat vielä gluteenittomia.

Vaikka ohjeesta tulee ateriat kahdelle tai kolmelle, niin näkisin tämän myös keveyden vuoksi alkupalana kolmen ruokalajin aterialla. Proteiinia tästä ei kuitenkaan puutu, sillä sekä polenta että vegepekoni sisältävät hyvin proteiinia.

Näin valmistat vegepekonin

2 dl soijapapuhiutaleita
2,5 rkl (gluteenitonta) soijakastiketta
1 tl riisiviinietikkaa/omenaviinietikkaa/valkoviinietikkaa
2 tl tummaa (gluteenitonta) siirappia
1,5 tl nestesavua
öljyä paistamiseen

Sekoita soijakastike, riisiviinietikka, siirappi ja nestesavu yhteen. Lisää joukkoon soijahiutaleet ja anna nesteen imeytyä.

Paista runsaassa öljyssä, kunnes hiutaleet ruskistuvat. Valmista. Mikäli olet valmistanut vekonin jo etukäteen, niin voit toki lämmittää hetken mikrossa (...).

Jos valmista vegepekonia jääkin aterian yli, niin kyllä se muutaman päivän säilynee jääkaapissa rasiassa.


Paistetut polentakolmiot (2-3 hengelle)

Voit valmistaa polentan tekeytymään ennen vegepekonin valmistamista. Polentapuuro valmistuu itsessään nopeasti, mutta laakealla astialla jähmettyminen paistovalmiiksi ottaa aikaa vähintään 30 minuuttia.

Kiehauta 7,4 dl vettä ja kasvisliemikuutio. Lisää vispaten joukkoon 1,5 dl polentaa ja anna kiehua hiljalleen noin 6 minuuttia. Kaada polentapuuro vedellä huuhdeltuun vuokaan (lasagnevuoka on hyvä). Anna jähmettyä vähintään 30 minuuttia (siihen asti kunnes polenta irtoaa helposti astiasta ja pysyy kasassa.) Tee märällä veitsellä tai lastalla jähmettyneestä polentasta kolmioita ja paista öljyssä molemmin puolin hieman kullanruskeiksi. Paketin ohjeessa puhutaan 3 minuutista per puoli, mutta itse paistoin paljon kauemmin. 

Uunissa paahdetut luumutomaatit

Pese muutama tomaatti ja halkaise pitkittäissuunnassa. Laita pieneen paistonkestävään vuokaan tai leivinpaperille. Pirskota päälle hieman oliiviöljyä ja sokeria, sekä halutessasi chilirouhetta. Paista (grillivastuksen) alla 250 asteisessa uunissa 10 - 20 minuuttia (kunnes tomaatit ovat hieman käpristyneet). Ei huolta, vaikka tomaatit jäähtyisivät hieman. Voit siis valmistaa vaikka samaan aikaan kun polentapuuro jähmettyy.


Kokoa ainekset lautaselle ja nauti. Kesän tullen koristelisin annoksen vielä tuoreella basilikalla!

Tehokkaasti valmistaessa aikaa tähän kokonaisuuteen menee suunnilleen 45 - 60 minuuttia.

ranskalainen sipulikeitto lämmittää talvisena päivänä



Jos jokin keitto on talvinen, niin sen oltava tuhti ja lämmittävä sipulikeitto. Keitto, jota valmistetaan pitkään ja hartaasti, perinteinen ranskalainen sipulikeitto, jonka kruunaa juustolla uunissa gratinoitu leipäviipale. Keittoon kuuluu odottamisen lisäksi oikeastaan vain yksi ikävä ja työläs vaihe: sipulien pilkkominen. Kullakin tapansa sipulien pilkkomiseen (minä suosin kokkailuissani tarvittaessa kätevää sipulinpilkkojaa, joka kävelee kahdella jalalla, mutta muuten otan mielelläni vastuun koko hommasta hämmentämisineen, maustamisineen, esillepanoihin jne...)

Sipulikeittoa voi tehdä monella tapaa. Siinä voi oikoa mutkat täysin suoriksi. Tässä niin ei tehdä. Mitä tulee sipulien pehmenemiseen ja makuun, niin sipulien ollessa niin suuressa roolissa, suosittelisin panostamaan siihen. Nämä sipulit karamellisoidaan noin 30 minuuttia, ennen kuin lisätään vesi ja muut. Ohjetta mukailen Soppa365-löytyneestä ohjeesta esimerkiksi korvatessani lihaliemen kasvisliemellä ja lisäämällä hiukan enempi sokeria! Keittoa tulee 3 - 4 annosta.

Varaa kärsivällisyyden lisäksi tarpeeksi iso (mielellään leveä) kattila  sekä seuraavat ainekset:

800 g sipulia
3 valkosipulinkynttä
25 g voita/kasvisrasvaa
2 tl sokeria
8 dl kasvislientä 
1,5 dl valkoviiniä 
muutama timjaminoksa
suolaa oman maun mukaan 
rouhaus mustapippuria

sekä keiton päälle leipäviipale per annos ja jotain maukasta ja voimakasta (vegaanista) juustoa esim. Cheddaria


Aloita suikaloimalla sipulit ja pilkkomalla valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit voissa laakeassa kattilassa 5 minuuttia. Lisää sitten sokeri. Jatka kuullottamista keskilämmöllä vähintään 30 minuuttia (itse kuullotin noin 45 minuuttia) välillä sekoitellen. Sipuli karamellisoituu pehmeäksi ja hieman ruskeaksi. Älä kuitenkaan polta sipulia!

Lisää kasvisliemi, valkoviini, timjaminoksat, suola ja mustapippuri. Anna keiton hautua keskilämmöllä kannen alla noin 20 minuuttia. Viipaloi odotellessa hyvä maalaisleipä/paahtoleipä ja ripottele päälle juustoraastetta. Paahda hetki 225-asteissa uunissa. Voit lopuksi lisätä hetkeksi grillivastuksen nopeuttaaksesi valmistumista. Ota pois uunista kun juusto on saanut hieman väriä ja leipä rapeutunut.

Maista keittoa ja lisää tarvittaessa suolaa. Kauho keittoa annoskulhoon ja lisää päälle gratinoitu leipä sekä koristeeksi timjamia.

Bon Appétit!

(Sopii hyvin niin ulkoilun jälkeiseen hetkeen sunnuntai-iltapäivänä, arkeen kuin viikonlopun illalliselle)

couscoussalaatti halloumilla, uunissa paahdetulla munakoisolla ja paprikalla sekä harissa-jugurttikastikkeella



Ensin tein tätä uudenvuodenaatoksi ja parin päivän päästä toistamiseen. En vain hyödyntääkseni jo olemassaolevia raaka-aineita vaan siksi, että tätä oli vain tehtävä toistamiseen. Takaan, että tämä ruokaisa ja puolilämmin salaatti täyttää sekä vatsan, että saa nuolemaan viimeisetkin rippeet lautaselta.

Inspiraatio on tuolla Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan suunnilla. Sieltä tulee paljon reseptejä myös kasvisruokailijan näkökulmasta. Aika usein nämä herkut ovat mezejä eli suomalaisittain tapaksia tai tabbouleh-salaattia, joka valmistetaan couscousin kaltaisesta bulgurista.

Reseptin ohjeella ruokit kaksi tai kolme nälkäistä. Tuplaamalla annoksen saat salaattia runsaamman määrän esimerkiksi evääksi. Halloumi kannattaa kuitenkin aina paistaa vasta kun se tarjoillaan!


Raikas ja tulinen harissa-jugurttikastike

150 g turkkilaista/kreikkalaista jugurttia
1 rkl harissaa

Sekoita keskenään ja laita jääkaappiin tekeytymään.


Uunissa paahdetut vihannekset

2 suippopaprikaa
puolikas munakoiso
(1 punasipuli)

Huuhtele vihannekset. Viipaloi munakoisot ohuehkoiksi viipaleiksi. Puolita suippopaprikat pituussuunnassa ja kaavi siemenet pois. Kuori punasipuli. Aseta leivinpaperille ja paahda 225 - 250 asteisessa uunissa. Voit käyttää myös grillivastusta, jos sellainen löytyy.

Paahda noin 15 minuuttia kunnes paprikat ovat hieman mustuneet ja haarukka uppoaa helposti munakoisoon. Pilko vihannekset pieniksi kuutioiksi terävällä veitsellä ja sekoita valmiin couscousin joukkoon.


Couscous

Valmista couscous paketin ohjeen mukaan. 2,5 dl couscousia on sopiva määrä tähän salaattiin. Värjää parilla teelusikallisella kurkumaa.

Voit valmistaa couscousin missä vaiheessa vaan, sillä sen voi nauttia kylmänä ja laittaa kulhoon odottamaan vihanneksia.



Kun kaikki on valmista, paista halloumi-viipaleet, viimeistele sitruunamelissalla tai korianterilla ja harissa-jugurttikastikkella. Nauti välittömästi. 

nyhtökaura-kvinoa-pasteijat


Nämä suolaiset pasteijat ovat täynnä hyviä ravintoarvoja, energiaa ja proteiinia. Vai väitättekö vastaan, kun täytteenä on superruokaa kvinoaa että nyhtökauraa? Lisäksi makua leivonnaisiin tuo aurinkokuivattu tomaatti sekä sipuli.

Pasteijat sopivat vegaanillekin, kun käytetään lehtitaikinaa. Useimmat lehtitaikinat ovat kasvisperäisiä, kun voitaikina nimensäkin perusteella on epävegaaninen. Käytin näihin lehtitaikinalevyjä (Myllyn paras) ja tykästyin. Taikina on keveämpi ja nimensä mukaan lehtevämpi kuin mitä voitaikina.

Ota taikinalevyt sulamaan huoneenlämpöön hyvissä ajoin, älä kuitenkaan liian ajoissa (15-30 minuuttia riittää). Kun täyte on valmis ja levyt sulaneet, puolita levyt ja levitä täytettä sopiva määrä niin, että saat neliöt kolmioiksi ja reunat hyvin kiinni. Painele vielä haarukalla kiinni. Voitele kasvismaidolla tai -kermalla (tai munalla). Paisto 200 asteessa uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.


Ensimmäiset vaiheet:

Valmista kattilassa kvinoa ohjeen mukaan.

Pilko sipulit, rasiallinen nyhtökauraa sekä aurinkokuivattua tomaattia (jos et käytä valmiiksi suikaloitua). Paista sipulit pehmeiksi aurinkokuivatun tomaatin öljyssä, lisää nyhtökaura sekä tomaatit. Lisää vielä mausteita makusi mukaan. Minä lisäsin kaksi teelusikallista hiljattain Unkarista tuotua paprikajauhetta (se on kansallismauste siellä), vähän mustapippuria sekä suolaa. Lisäsin joukkoon vielä tuoretta persiljaa. Lopuksi kypsä kvinoa sekoitetaan joukkoon. Näin sinulla on pasteijatäyte. Ja voi että, sitä on paljon.  Voit halutessasi puolittaa tämän ohjeen ainekset, sillä pasteijoita tulee täytteen määrällä muutama pellillinen. Minä paistan tänään vielä pari-kolme pellillistä lisää, sillä eilen paistoin pari pellillistä ja täytettä jäi vähintään yhtä paljon. Pasteijat ovat kuitenkin hyvin uponneet ja valmiita pasteijoita voi kuitenkin hyvin pakastaa. Vaihtoehtoisesti täytettä voi käyttää myös paprikoihin (nam!).  Pasteijat ovat hyviä uunista tulleina, mutta oikeastaan ne ovat parempia seuraavana päivänä, huoneenlämmössä jäähtyneinä.

Ohjeen ainekset:

1 paketillinen nyhtökauraa (original on hyvä)
2 sipulia
1 prk aurinkokuivattua tomaattia
1,5 dl kvinoaa (kypsentämöntä)
tuoretta persiljaa
2 tl jauhettua paprikaa
rouhaus mustapippuria ja suolaa

+

monta lehtitaikinalevyä puolitettuina (noin 6 - 8 levyä)

Makoisaa uutta vuotta!




Osallistun myös Parhaat ruokablogit 1-vuotiskilpailuun tällä reseptillä!

-> http://www.parhaatruokablogit.fi/kilpailut/2018/12

bataattia piparjuuri-kylmäsavulohi-ranskankermalla


Bataatti on ehdottomasti talvikauden ruokaa. Aika useana jouluna se on kuulunut myös jouluruokien joukkoon itsetehdyn bataattilaatikon muodossa. Tänä vuonna ei tule tehtyä itse mitään perusjouluruokaa, mutta modernimpaan joulupöytään sopisi mielestäni erityisen hyvin bataatti myös tässä muodossa, jonka esittelen. Vai miksipäs ei, kun uunissa höyryävän kuumaksi ja pehmeäksi kypsytetty bataatti täytetään ranskankermakastikkeella, jota on höystetty tuoreella raastetulla piparjuurella, kylmäsavulohella, nipullisella persiljaa, limenmehulla ja ripauksella suolaa sekä sokeria. Jos siis vielä mietit mitä syödä jonain joulun päivistä, välipäivinä tai uutenavuotena tai koska vain talvipäivänä; suosittelen kokeilemaan tätä herkkuruokaa, mikä on kohtalaisen helppo valmistaa, sillä suurin osa ajasta menee passiiviseen odotteluun.

Kastiketta kannattaa tehdä reilu määrä, sillä kuppi nuollaan joka tapauksessa puhtaaksi ja vaikka bataatti on hyvää sellaisenaan, niin pidemmän päälle on tylsää joutua säännöstelemään bataatin päälle lusikoitavaa kastiketta. Olen joutunut itse tähän tilanteeseen, enkä halunnut tilanteen toistuvan. Eli tällä kertaa tuli tehtyä kastiketta kahdelle kokonaiselle bataatille riittävästi.

Yhdelle syöjälle riittää melko hyvin 1 pieni tai keskikokoinen bataatti. Sanoisin, että 500 - 750 g on hyvä per syöjä. Kaupassa kannattaa valita kaikista tasapaksuimmat bataatit, jotka eivät keiku uunipellillä, kun ne ovat halkaistu. Kastike riittää 2 - 3 syöjälle.



Piparjuuri-kylmäsavulohi-ranskankermakastike

450 g ranskankermaa
1 lime
200 g kylmäsavulohta
pari senttiä piparjuurta raastettuna
nippu persiljaa
ripaus sokeria
ripaus suolaa

Lisää sokeria, suolaa ja piparjuurta sen verran että maku tuntuu omaan suuhusi sopivalta. Piparjuuri on voimakasta, joten sitä ei kannata laittaa edes puolikkaan verran. Myös sokeria ei tarvitse olla juurikaan, sillä kastikehan syödään itsessään makean bataatin kera. Jos haluat kalattoman version, niin jätä vain lohi pois.




Kastikkeen voi tehdä hyvin sillä välin, kun on käsitellyt bataatit uunikuntoon. Bataatit halkaistaan pituusuunnassa suunnilleen yhtä paksuiksi. Sen jälkeen tökitään vähän haarukalla ja voidellaan oliiviöljyllä. Asetetaan leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja paistellaan uunissa 200 - 225 asteessa siihen asti kunnes pintaan tulee väriä ja haarukka uppoaa hyvin bataattiin. Riippuu ihan koosta, mutta 30 - 60 minuuttia kuluu aikaa. Siirappia pursuavia bataatteja odotellessa voi tosiaan valmistaa vaikka kastikkeen.


Oikein hyvää joulunaikaa ja uutta vuotta!

T. Soupz-blogi