kotiliesi

Kirsikkapiiras Twin Peaksin hengessä

Resepti

Pohja:
150 g voita
4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl tomusokeria
1/2 rkl vettä
1 muna

Täyte:
500 g tuoreita kirsikoita
1 dl sokeria
1 vaniljatanko / 1 tl vaniljajauhetta
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu
2 rkl perunajauhoja 


 Valmistumisaika: noin tunti (passiivinen ja aktiivinen aika suunnilleen 50/50)



Tiedättekö ne Fazerin pienet marjapiiraat, joissa on ohut muromainen pohja ja hillomainen täyte, joka varsinkin lämmittäessä pääsee oikeuksiin kera vaniljajäätelön nautittuna? Taitavat ne piiraat vieläkin olla markkinoilla, mutta siitä on hieman aikaa kun itse olen viimeksi nauttinut. Joka tapauksessa, jos pidätte sen tyylisestä marjapiiraasta (mutta vielä paremmasta ja isommasta), niin tämä kirsikkapiiraan resepti on kuin teille luotu.

Pohjakin on sen verran täydellinen tällä reseptillä, että tulen varmasti käyttämään sitä muissakin makeissa piiraissa. Sen voin todeta näin kolme kertaa tätä piirasta tehneenä. Reseptin ainekset ohjeineen löytyy täältä, alunperin Leila Lindholmin kirjasta, mutta itse olen soveltanut sitä hieman. Esimerkiksi piiraan kantta en ole vielä uskaltautunut tekemään. Tähän piiraaseen tein kuitenkin ylijäämästä piparimuotilla koristeita ja nyt viimeksi tein taikinan ohjeen mukaisella määrällä myös, mutta teenkin sillä kätevästi kaksi piirasta (pienehköön irtopohjavuokaan)! Taikinan sisällön määrä on kuitenkin riittävä juuri yhteen piiraaseen.  Tee siis ohjeella taikinapohjasta joko puolet pienempi tai tee se kansi tai tee piiras isoon vuokaan. Suosittelen kuitenkin painelemaan pohjan melko ohueksi, sillä se toimii sellaisenaan erinomaisesti ja voisin kutsua sitä jopa hienostuneeksi. Tämä on juuri sellainen piiras mielestäni. Hienostunut. Ei silti mitenkään vaikea tehdä. Yksi kriittinen vaihe tulee kuitenkin mieleen. Sen mainitsen myöhemmin.




Nyt kun on kirsikkojen sesonki, suosittelen toki käyttämään kirsikoita ja vielä innostavampaa voi olla, jos Twin Peaks herättää tunteita. Ensimmäistä kattausta tehdessä yritin luoda vielä perus-amerikkalaista diner-meininkiä (servettiteline tosin puuttui). Piiras nautittiin Twin Peaksin hengessä toki kahvikupposen kanssa ja soundtrackkina Spotifysta löytyvä Twin Peaks -kokoelma. Jos pidemmälle haluaisi mennä, voisi pitää teemajuhlat, katsella Twin Peaksia ja pukeutua joksikin karikaryytymaiseksi hahmoksi (heitä kun sarjassa riittää). Twin Peaksin kaikki kaudet muuten - se uusinkin - löytyvät HBO:lta.


Aloita valmistamalla pohja.

Nypi hieman pehmennyt kylmä voi tomusokerin ja vehnäjauhojen kanssa murumaiseksi seokseksi. Haarukka auttaa tässä! Lisää sitten joukkoon kylmä vesi ja kananmuna. Sekoita. Kannattaa ehkä tässä vaiheessa vaivata käsin taikinaa. Älä lisää mitään yhtään enempää, vaikka siltä voisi tuntua jossain vaiheessa. Myöhemmin taikinaa kauliessa voi kuitenkin lisätä hieman vehnäjauhoja. Tekemällä näin varmistat, että taikinasta tulee juuri sopivan pehmeä ja muromainen. Kun taikina on tasainen, kiinteä mutta pehmeä möykky, kääräise sen ympärille kelmua ja laita jääkaappiin noin 30 minuutiksi.



Laita sitten uuni päälle 175 asteeseen ja aloita kirsikoiden käsittely.

Huuhtele kirsikat esimerkiksi lävikössä, nypi kannat pois ja puolita terävällä veitsellä. Kirsikan siemen ei ole niin kova, etteikö terävällä veitsellä halkaisisi kirsikkaa. Kirsikoiden käsittely voi olla hieman sotkuista, joten suojaahan vaatteesi ja ympäristösi.  Heitä siemenet pois (tai istuta puita) ja laita kirsikat suoraan kattilaan. Lisää kattilaan myös sokeri ja pestyn sitruunan raastettu kuori. Sekoita omassa kupissa keskenään sitruunanmehu ja perunajauhot.



Kiehauta sitten kirsikka-sokeri-sitruunankuori-seos. Kun seos on kiehautunut, lisää ohuena norona joukkoon perunajauho-sitruunanmehuseos koko ajan sekoittaen. Ota sitten heti pois liedeltä. Tämä on se kriittisin vaihe, sillä mitä pidempään sekoittelee, sitä hyytelömäisempää seoksesta tulee! Suosittelen tekemään sekoittelun siis hyvin nopeasti.



Kauli ja painele voidellulle vuoalle noin puolet taikinasta hieman ylös reunoillekin asti. Käytä tarvittaessa vehnäjauhoja. Käyttäessäsi irtopohjavuokaa, laita pohjalle leivinpaperi. Voitele kauttaaltaan irtopohjavuokakin. Lisää taikinan päälle kirsikkaseos (sekä halutessasi kansi tai kuvioita taikinasta) ja paista uunin alaosassa 35-45 minuuttia. Tarkkaile, sillä uunit ovat kuitenkin yksilöllisiä. Pohja on ohut ja varsinkin jos esipaistat pohjaa hieman, niin piiras ei tarvitse niin pitkää paistoaikaa.

Ripottele halutessasi paistetun piiraan päälle tomusokeria. Piiras on toki kauniin kiiltävä ja hyvä sellaisenaankin. Omista piiraista tuli hyvännäköisiä, mutta vinkkinä: tomusokerilla saa makeissa leivonnaisissa peitettyä pienet kauneusvirheet.

Kauho lämpimän piiraspalan kylkeen pallo vaniljajäätelöä ja nauti kahvikupposen tai limun kanssa.



Parsa-seesamimunakas valmistuu alle vartissa



Parsa-aika ei ole vielä ohi ja olenkin napannut pikkukaupasta maukkaita pikkunippuja euron hintaan.

Mutta entä jos parsan ympärille ei jaksa väsätä isompaa ruokaa esimerkiksi risottoa? Tai jos ei halua syödä sitä vaan sellaisenaan tai osana jotain isompaa kokonaisuutta? Pieneen ja isompaankin nälkään sekä kiirehetkeen sopii parsamunakas. Uunin ympärillä ei tarvitse kesähelteellä oleskella. Tämä munakas syntyy liedellä helposti ja alle vartissa multitaskaten.




Tee siis näin:

1) Kiehauta runsas vesi kattilassa. Lisää suola ja puolitetut parsat, joista on poistettu pumaiset kannat. Keitä muutama minuutti parsojen paksuudesta riippuen. Itse keitin noin 4 - 5 minuuttia. Katso, että parsat jäävät napakoiksi! Ota sitten nopeasti pois liedeltä ja valuta vesi pois lävikössä. Kahdelle syöjälle riittää munakkaaseen hyvin 250 gramman nippu parsoja (tai vähän pienempikin määrä).

2) Parsoja keittäessä voit paahtaa seesaminsiemenet. Paahda siis kuivalla pannulla pieni kourallinen seesaminsiemeniä. Ota siemenet pannulta pois suunnilleen samaaan aikaan kuin kiehautetut parsat.

3) Vatkaa kulhossa sekaisin kananmunat. Kaksi - kolme per syöjä ja rouhaise joukkoon suolaa sekä mustapippuria. Paista öljyssä pannulla keskikovalla lämmöllä (4) molemmin puolin. Omasta mielestä hyvä munakas ei ole liian rapsakka vaan hieman pehmeä ja kuohkea. Ripottele sitten päälle seesaminsiemeniä sekä asettele päälle muutama parsanpuolikas. Kääräise ja koristele vielä seesaminsiemenillä sekä pirskottele päälle seesamiöljyä. Se on niin hyvää.

4) Nauti. Olet valmistanut nopean, maukkaan, terveellisen ja täyttävän aterian.


Kullankeltainen gluteeniton piiraspohja suolaiseen leivontaan

Juhlat tulossa tai muuten vaan kolottaa suolaisen piirakan hammasta?

Tarvitsetko ohjetta gluteenittomaan leivontaan?

Tai haluatko muuten vaan kokeilla vehnäjauhojen sijaan muita jauhoja?

Kaipaatko väriä leivontaan?

Ratkaisu on tässä:

Kullankeltainen ja pehmeä pohja pelkästään maissijauhoista. Kyllä, yritin tehdä taikinaa myös ilman kananmunaa, mutta sen oltua jääkaapissa kelmutettuna valmiina pohjalle levittämiseen, se ei pysynyt oikein kasassa. Päätinpä sitten lisätä varmuuden vuoksi kananmunan sitkoa tuomaan ja samalla se tuo myös lisäkeltaisuutta! Vegaaniseen leivontaankin kannattaa siis lisätä kananmunankorvike tai tehdä taikina esimerkiksi sitkoa omaavista kikhernejauhoista. Näihinkin jauhoihin pääsemme lähiaikoina erään herkun muodossa.

Tällä ohjeella valmistat pehmeän ja vähän paksumman pohjan noin 20 - 23 cm irtopohjavuokaan tai tavalliseen piirasvuokaan.


Piiraspohja

100 g voita
4 dl maissijauhoja
0,5 dl vettä
1 kananmuna



Nypi esimerkiksi haarukalla pehmeä voi ja jauhot ryynimäiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi ja kananmuna. Muotoile taikinasta käsin kiinteä mutta pehmeä taikinapallo. Pallo on hyvä, kun se ei takerru käsiin, mutta ei myöskään ole täysin jauhoinen, koska liiallinen määrä jauhoja tekee pohjasta vain kovan.

Kelmuta pohja ja laita se jääkaappiin noin 30 minuutiksi. Pohjan voi jättää toki pidemmäksikin aikaa, mutta muista ottaa ajoissa huoneenlämpöön. 

Levitä pohja tasaisesti öljyllä voidellun piirasvuoan päälle. Irtopohjavuokaa käyttäessä käytä alla leivinpaperia ja voitele irtopohjavuoan reunatkin öljyllä.

Esipaista pohjaa 200-asteisessa uunin alatasolla noin 10 minuuttia. Jos käytät juustoraastetta, niin voit paistaa pohjaa, jonka päälle on ripoteltu hieman juustoraastetta esimerkiksi voimaakkaamman maukaista cheddar-goudaa. Itse tykkään tehdä näin.

Kun pohja on esipaistettu, niin lisää päälle piirakan täyteseos ja jatka paistamista noin 20 minuuttia. Tarkkaile. Voit myös lisätä teflonia piiraspohjan päälle, mikäli huomaat palamisen vaaran.

Tulossa reseptiä täytevaihtoehdosta suolaiseen piirakkaan. Alla on esimakua. Ai että miten tykkään tuosta pohjasta ja sen keltaisesta väristä.


Munakoiso on täytetty tummalla riisillä, quinoalla ja fetalla



Mmm... munakoisoa. Täytetyt vihannekset vaativat jonkin verran aikaa ja sisusta koverrettaessa ja sisusta lopulta takaisin laittaessa voi kyseenalaistaa tarkoituksen. Tässä vaiva kuitenkin palkitaan ja paahdetun munakoison maku pääsee oikeuksiin, kun se ei ole vain esimerkiksi osa tomaattista kastiketta. Itse suorastaan rakastuin tähän ja meni välittömästi lempiruokiini. Täytteitäkin, mausteita ja yrttejä voi varioida, mutta pääasia on munakoisojen kunnolla paahtaminen, mausteisuus ja raikkaus yhdessä paketissa.

Yksi iso munakoiso voi riittää hyvinkin kahdelle syöjälle, mutta varman päälle pelatessa voi yhtä hyvin täyttää kaksikin munakoisoa eli neljä puolikasta. Täytyyhän täytettä joka tapauksessa valmistaa ja samalla voi valmistaa useamman satsin. En ehkä kuitenkaan tekisi tätä seuraaville päiville ja lämmittäisi mikrossa seuraavana päivänä.

Täyttävyyttä ei tästä koisoruuasta puutu, sillä munakoiso itsessään on täyttävä mutta täyte sisältää myös riisiä ja salaattijuustoa. Vähän muutakin, mutta niistä lisää ainesosaluettelossa. Lisukkeeksi tein taas vanhan tutun raikkaan jugurttikastikkeen. Siitä kannattaa aloittaa, jotta se pääsee tekeytymään jääkaapissa. Jugurttikastikkeeseen tulee haluamasi määrä kreikkalaista/turkkilaista jugurttia, loraus sitruunanmehua, ripaus suolaa ja mustapippuria sekä sokeria. Tarkkaa määrää ei ole antaa, vaan kastiketta voi maistella ja maustaa oman maun mukaan. Itse lisään aina eniten sokeria, vähemmän suolaa ja pippuria. Pääasia on, että sitruuna maistuu ja kastike on aavistuksen makea.

Täytettyihin munakoisoihin, jotka ovat täyttäviä mutta myös terveellisiä ja mehukkaita sekä aavistuksen tulisia! Nämä lautaset nuollaan puhtaiksi.


2-4 annosta

2 keskikokoista munakoisoa*
1,5 dl (kypsentämätöntä) tumma riisi-quinoa-moniviljaseosta (Risella) tai muuta riisiä
1 iso sipuli
1 iso valkosipulinkynsi
2 tomaattia
oliiviöljyä
suolaa
2 tl juustokuminaa
2 tl jauhettua korianteria
1 tuore chili tai 0,5 tl chilirouhetta  
noin 100 g fetaa/salaattijuustoa/mitä tahansa juustoa tai korviketta (myös tofu käy!) 
lehtipersiljaa tai korianteria 

* Itse käytin munakoisoja, jotka olivat painoltaan 400 ja 300 grammaa. Täytettä oli juuri sopivasti näihin, eli yhtään ei jäänyt yli tai jäänyt vajaaksi.


1)

Aloita valmistamalla riisi. Tumma riisi-quinoa-sekoitus vaatii noin 20 minuutin kypsennysajan. Voit käyttää myös muuta riisiä tai vaikka couscousia/bulguria. Itse totesin tämän seoksen kuitenkin sopivan ja tuovan rakennetta näihin täytettyihin koisoihin.

2)

Pese munakoisot ja halkaise pituussuunnassa. Koverra terävällä veitsellä lähes pohjaan asti pieniä lohkoja ja kaavi lusikalla kulhoon. Varo halkaisemasta pohjaa. Sivele munakoisot oliiviöljyllä ja rouhaise päälle suolaa.

3)

Paahda munakoisoja noin 15- 20 minuuttia uunissa (200 °C)

4)

Silppua sipulit ja valkosipuli. Paista pannulla sipulia, lisää mausteet, munakoisokuutiot, valkosipuli sekä kypsä riisi. Lisää lopuksi joukkoon pieneksi kuutioidut tomaatit sekä feta/salaattijuusto/muu juusto/tofu.

5)

Täytä uunissa paahdetut munakoisot tällä pannussa paahdetulla seoksella. Paahda vielä uunissa noin 15-20 minuuttia. 

 6)

Koristele tuoreella persiljalla, korianterilla tai muulla yrtillä ja nauti välittömästi kera raikkaan jugurttikastikkeen (tai ilman).

Maukas ja täyteläinen tomaattikeitto tuoreista aineksista



Suomalaisten tomaattien kulta-aika on käsillä. Kuulun siihen kuppikuntaan, joka mielellään suosii kyllä suomalaisia vihanneksia, mutta erityisesti silloin kun on niiden sesonki. Talvella en käytä suomalaisia tomaatteja, sillä en ole maistanut maukasta suomalaista tomaattia ja hinta-laatusuhde ei ole paras mahdollinen.  En välttämättä kehu ulkomaalaisiakaan tomaatteja ja talvella keittelenkin tomaattia sisältävät ruuat enimmäkseen Mutti-tomaattimurskasta (tai suosin mehukkaita kirsikkatomaatteja). Missään ei tarvitse siis olla ehdoton, ei edes suomalaisuuden suosimisessa. Paitsi silloin kun oikasti kannattaa.

Viime viikolla tartuin tilaisuuteen, kun lähikauppa tarjosi oman maan tomaattia pilkkahintaan ja onhan jo kesä. Eikä sen tomaatin ollut pakko olla kaikkein mehukkaimmillaan, sillä leivänpäällisen sijaan kilo tomaatteja tuli päätymään uunin ja marinoinnin kautta liedelle porisemaan keitoksi.

Nyt on aika siirtyä juureksista mehukkaimpiin vihanneksiin ja hedelmiin sekä yrtteihin, joiden ostamista talvella ikäväkseni välttelen (herkkä basilika) ja joka on muutenkin kesäinen yrtti. Olenkin ilahtunut, että tämä keitto sisältää basilikaa, jonka tosiaan siis luokittelen kesäyrtiksi. Kesän makua ei tarvitsekaan pitkään hakea tästä keitosta. :)

Tämän keiton tekeminen vaatii hieman enemmän aikaa, mutta silti se valmistuu kuin itsestään silä suurin osa on passiivista aikaa. Kokatessa nojauduin luottavaisin mielin Viimeistä murua myöten -blogin ohjeeseen. Hieman jotain mukaillen. Tomaattikeiton ohje on kirjoitettu mahtavan kattavasti raaka-aineiden valitsemisesta lähtien. Just niin pitääkin, että raaka-aineita pitää tarkkaan harkita. Eikä tällä ohjeella voinut tulla muuta kuin hyvää. Lisäksi vakuutuin siitä, että keitosta tulisi täyteläinen eikä litkumainen. Paahtaminen ennen keittämistä kuulosti myös enemmän kuin hyvältä, sillä varmasti tulisi keiton makuun syvyyttä.  Kannattaa noudattaa siis tätä ohjetta, mikäli haluaa juuri sellaisen keiton - maukkaan ja täyteläisen. 


2 - 3 annosta

1 kg tuoreita (suomalaisia) tomaatteja
2 sipulia
5 valkosipulinkynttä
4 tuoretta basilikanvartta
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl sokeria
1 rkl omenaviinietikkaa /balsamicoa
suolaa
mustapippuria
1 kasvisliemikuutio (tai kasvisfondia)


Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Kuori ja lohko sipulit. Lyttää valkosipulinkynnet veitsenterällä. Huuhtele ja puolita tomaatit.
Aseta leivinpaperille, tomaatit leikkuupinta ylöspäin, ja pirskottele vihannesten päälle oliiviöljyä sekä sokeria. Paahda uunissa ensin noin 30 minuuttia, ota valkosipulit pois ja jatka muiden vihannesten paahtamista vielä 15 minuuttia.

Kun paahtaminen on suoritettu loppuun, lisää kattilaan kaikki vihannekset sekä basilikan varret lehtineen ja noin 4 dl vettä + kasvisliemikuutio. Keittele miedolla lämmöllä noin 20 - 30 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella. Mausta vielä suolalla, sokerilla, mustapippurilla ja omenaviinietikalla - aivan oman makusi mukaan, eli varovasti kaikkia lisäten. Itse lisäsin eniten sokeria, sillä tomaatti suorastaan rakastaa sitä. Nauti höyryävän kuumana

Tiesitkö tämän?

Valkosipuleita ei tarvitse paahtamisen jälkeen kuoria. Saaran ohjeessa neuvottiin paahtamisen jälkeen kuorimaan, mutta itselläni se osoittautui hankalaksi. Maistelin ja totesin, että hyvältähän tämä maistuu ja lopuksihan raaka-aineet kuitenkin soseutetaan. Googlettelin kovasti kuitenkin ensin, että voiko näin todella tehdä... aika heikosti löytyi ohjeita. Sain kuitenkin kuulla myöhemmin, että ihan oikein olin tehnyt, jopa Jamie Oliver on käyttänyt kuorimattomia valkosipuleita. Ei kuitenkaan suinkaan varmaan ennen paahtamista (hyi että), mutta paahtaessa kuoret muuttavat huomattavasti olemustaan. Kokeilehan.



Nauti tomaattikeitto vaikka sellaisenaan tai ripottele päälle esimerkiksi paahdettua sipulirouhetta, mozzarellaa, tuoreita basilikanlehtiä...  Tuore vaalea leipä myös on tutkitusti nappivalinta.

Härkis-munakoisohamppariateria


Munakoisohamppariateriat kahdelle syöjälle

1 munakoiso
puolikas tomaatti
mozzarellapallo
Härkistä 
tuoretta basilikaa

+

2 - 3 dl kreikkalaista/turkkilaista jugurttia
2-3 rkl sitruunamehua 
tuore chili
suolaa
sokeria

+

2 - 2,5 dl keittämätöntä couscousia 
kurkumaa
öljyä

Munakoison sesonki on nyt! Jos caponat on jo nähty ja munakoisosta tekisi jotain mieli vaivattomasti, mutta mausta tinkimättä, siitä voi tehdä hampurilaisen. Tämä hampurilainen tehtiin uunissa. Tai oikeastaan näitä hampurilaisia tehtiin kaksi. Keskikokoisesta munakoisosta tulee kaksi-kolme hampurilaista.

Valmista ensin jugurttikastike kylmään tekeytymään. Sekoita yhteen 2-3 dl turkkilaista tai kreikkalaista jugurttia, yksi tuore chili, loraus sitruunamehua sekä suolaa ja sokeria oman makusi mukaan. 

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Levitä neljä munakoisoviipaletta leivinpaperin päälle pellille. Itketä munakoisot, mikäli haluat. Sivele kevyesti oliiviöljyllä.

Viipaloi sillä välin puolikas tomaatti. Yhdelle hampurilaiselle mahtuu yksi viipale, jollei kyseessä ole valtava munakoiso.

Puolita mozzarellapallo pituussunnassa.

Paahda munakoisoviipaleita uunissa 10 - 15 minuuttia. Lisää kahdelle "hampurilaispuolikkaalle" tomaatti ja mozzarella ja jatka paahtamista 5 minuuttia. Mozzarellasta tulee sitä valuvampaa, mitä kauemmin se on uunissa.

Paista sillä välin pieni määrä Härkistä pannulla. Löysin kaupasta pilkkahintaan bbq-Härkistä ja ajattelin sen sopivan väliin erinomaisesti. Kyllä se sopikin. Normaalisti kuitenkin ostan maustamatonta Härkistä, mutta jos kaupassa näkyy huimalla alennuksella (1,50 €/paketti), sille voi antaa mahdollisuuden ja käyttää esimerkiksi hampurilaisen väliin tai tomaattikastikkeen joukkoon. Härkiksen voi myös pakastaa. Esimerkiksi tähän tarvitaan paketista vain pieni osa, joten pakasta loput ja käytä tarvittaessa muuhun ruokaan.

Ota munakoisot uunista ja kasaa lopuksi päälle Härkistä, tulista jugurttikastiketta sekä tuoretta basilikaa. Laita hatut päälle.

Annoksesta saa ruokaisamman valmistamalla nopean couscousin sillä välin kun munakoisot ovat uunissa. Munakoisohampparit syö helposti myös yksinään, mutta couscousia kannattaa keittää ehkä hieman vähemmän. Jugurttikastiketta on hieman ylimitoitettu määrä, mutta kun se maistuu erinomaiselta ja sitä syö myös couscousin lisukkeena mielellään.

Sitruunaiset laventelipikkuleivät




Huumaavan tuoksuinen laventeli on monille tuttu Välimeren rantojen pikkukaupungeista. Moni meistä ei ole välttämättä ajatellut, että sitä voi hyödyntää niin ruuanlaitossa kuin leivonnassa. Niin, minäkin käytin ensimmäistä kertaa vasta kuluvalla viikolla.

Laventelia ei välttämättä löydä päivittäistavarakaupoista, edes isommista marketeista, mutta sitä voi löytyä irtona esimerkiksi Punnitse ja säästästä ja myös Ruohonjuuri myy pussissa. Minä ostin kokeeksi muutaman ruokalusikallisen laventelia ensimmäiseksi mainitusta ja myyjällä oli vaikeuksia hinnoitella tuote keveän painon takia. Lopulta hinnaksi tuli vaivaiset 20 senttiä, eli hinta ei pääse lähellekään sahramin tasoa. Siispä rohkeasti kokeilemaan tätä edullista ja vienotuoksuista maustetta! Tuntui hämmentävältä kieltämättä käyttää kokkailussa, sillä tuoksusta tuli mieleen niin vahvasti tuoksupussi. Jos kaikelle laventelille ei löydäkään käyttöä, siitä voi tehdä vaikka vaatehuoneeseen tuoksupusseja. Mutta nyt puhutaan laventelista keittiössä ja minä tein pikkuleipiä, jotka osoittautuivat herkullisiksi. Nämä ovat myös helppotekoisia ja onnistuu varmasti myös jos ei ole ns. Leipuri Hiiva. Ainoa haastavin vaihe on enemmänkin alkuvaiheessa tomusokerista ja vehnäjauhosta pöllyävä taikina.

Ohjeesta tulee noin 40 pikkuleipää, kaksi pellillistä. Se ei ole mitenkään valtava määrä, sillä nämä katoavat helposti yhteenkin suuhun. Toki voit halutessasi puolittaakin taikinan, mutta samalla vaivalla voisi tehdä tämän määrän. Yhtä pellillistä paistetaan vain noin 10 minuuttia.





Resepti:

200 g voita
sitruuna (kuori ja mehu)
2 rkl laventelia 
4 rkl maitoa
3 dl tomusokeria
8 dl vehnäjauhoja


Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön.
Raasta sitruunan kuori.
Vatkaa pehmennyt voi kuohkeammaksi kera maidon, laventelin ja sitruunankuoren ja mehun, ja tomusokerin (pöllyämisvaara!), voit myös vain käännellä käsivoiminkin. Lisää joukkoon vähitellen vehnäjauhot. Muotoile pehmeäksi ja sileäksi taikinaksi.
Tee kaksi pitkulaista tankoa ja kelmuta. Anna olla jääkaapissa vähintään puolituntia. Voit antaa olla myös vaikka seuraavaan päivään.
Laita uuni lämpeämään 190 asteeseen.
Leikkaa terävällä veitsellä tangoista noin sentin kokoisia paloja ja asettele pienen välimatkan päähän toisistaan. Noin 20 yhdelle pellille.
Paista uunin keskitasolla noin 10 minuuttia. Tarkkaile, etteivät pala. Pikkuleivät ovat hieman pehmeitä juuri uunista otettuina, mutta kovettuvat kyllä pian pellillä maatessaan.

Sitten herkuttelemaan. Nämä laventelipikkuleivät ovat erinomaisia kevään juhliin. Esimerkiksi äitienpäiväksi, lakkiaisiin... 

Kylmäsavulohiparsaa, couscousia ja sitruunainen jugurttikastike


Parsa-aika on alkanut ja nyt onkin otollinen aika ostaa kaupasta nuoria ohuita parsoja, joiden käsittely on helpompaa. Niitä ei tarvitse kuoria. Niitä ei tarvitse myöskään esikeittää mikäli paahdat uunissa. Riittää, että poistat kovan kannan ja huuhtelet. Nämä parsat valmistetaankin uunissa paahtamalla, eikä ole pelkoa ylikypsymisestä.


Ilmakuivatun kinkun sijaan nämä parsat kääritään kylmäsavuloheen ja niiden pinnalle pirskotellaan seesamiöljyä sekä raastetaan hieman pecorino romanoa. Grana padano tai parmesaani käyvät myös erinomaisesti. Sitten tämä setti paahdetaan 225-asteisessa uunissa noin vartin verran.

Kun parsat ovat uunissa, on mainio aika valmistaa couscous, jolloin parsan ympärille saa rakennettua ateriakokonaisuuden. Jos haluat vain pienen alkupalan parsoista, niin jätä tämä kohta väliin. Couscous valmistuu reippaasti alle 10 minuutissa. Valmista couscousia haluamasi määrä. Kahdelle syöjälle riittää noin 2 dl couscousia, ja saman verran vettä. Minä maustan ja värjään couscousin yleensä myös kurkumalla ja lisään suolaa tarvittavan määrän.


Hollandaisekastikkeen sijaan tein raikkaan jugurttikastikkeen. Se toimii loistavasti parsan, kylmäsavulohen ja couscousin lisukkeena ja sopii erinomaisesti lämpimiin kevätpäiviin. Nam! Kaiken lisäksi se on erittäin simppeli tehdä. Kastike kannattaa tehdä ihan ensimmäisenä ja antaa sen maustua jääkaapissa vähintään 30 minuuttia.

Sitruunainen jugurttikastike

2 dl turkkilaista jugurttia
1,5 - 2 rkl sitruunanmehua
ripaus sokeria
ripaus suolaa
rouhaus mustapippuria

Sekoita ainekset keskenään. Lisää sokeria, suolaa ja mustapippuria vähitellen ja maistellen haluamasi määrä. Itse lisäsin sokeria enemmän kuin suolaa ja pippuria, sillä halusin kastikkeesta hieman makeamman kuin suolaisen.



Mietitkö, että mitä muuta parsasta? Kokeile myös esimerkiksi mainioita parsapiiloja, jotka toimivat esimerkiksi vappuna pieninä suupaloina.
Reseptiin tästä

Perun...eiku bataattisalaatti (vegaaninen)



Nyt vapun aikaan taidetaan kiivaasti googletella parhaita perunasalaattien reseptejä tai sitten kokataan ulkomuistista vanhoilla hyväksi todetuilla resepteillä. Perunasalattien ohjeita on moneksi, on kapriksia tai ei ole kapriksia, joihinkin laitetaan omenaa, aika usein suolakurkkuja.... sipuleissa voi varioida sekä yrttien suhteen. Entä laitetaanko kermaviiliä vai tehdäänkö pelkästään etikalla. Ja sinappi kuuluu yleensä mukaan. Minä sanoisin, että teepäs valinnat oman makusi ja mahdollisesti kaappisikin sisällön mukaan.

Minulla tämä idea lähtikin siitä, että bataatti on ollut kaapissani jo jonkin tovin. Aikomuksenani ei ollut ensin tehdä siitä salaattia (en ollut edes ajatellut, että bataattia voisi nauttia kylmänäkin), mutta kun rupesin tuumaamaan, että miksipäs ei... jos perunasta voi tehdä salaatin, niin sitten voi tehdä bataatistakin. Minulta löytyisi myös kaurakermaa, sinappia ja omenaviinietikkaa ja nämäkin ovat jo hyvä lähtökohta. Kaupan kautta kävin kuitenkin hakemassa vielä punasipulin väkevöittämään makeaa bataattia ja tuoretta yrttiä ehdottomasti oli saatava. Valinta oli tillin, ruohosipulin ja persiljan välillä, joista päädyin valitsemaan persiljan. Persilja kun toimii aina ja näytti parhaimmalta. Mutta se tässäkin ruuassa on hauskinta, että sitä voi varioida ja seuraavalla kerralla (esimerkiksi vappuna) voisi yrtti olla jotain ihan muuta. Basilikakin toimisi hyvin ja onkin kesäisin vaihtoehto. Se näissä lämmenneissä keleissäkin on parasta - kaupasta voi ostaa taas basilikan ilman paleltumisvaaraa.

Tietysti peruna on loistava valinta, ja suomalainen sellainen, kaupasta ostettu bataatti harvemmin kun on Suomen maaperästä... mutta suosittelen ehdottomasti vaihteeksi testaamaan bataattia ja varsinkin, jos et perunaa pysty syömään! Minusta tämä maistuu aivan kuin perunasalaatilta, mutta toki makeammalta.

Tarvitset bataattisalaattiin:

1 keskikokoinen bataatti
pieni punasipuli
noin puolikas purkki kaurakermaa (tai kokonainen jos käytät isomman bataatin)
1 rkl dijon-sinappia
1 rkl sitruunan mehua
1 rkl omenaviinietikkaa
muutama rouhaus suolaa
pieni puntillinen persiljaa

Tee näin:

Kuori, viipaloi ja paloittele bataatti pieniksi paloiksi. Keitä palat kiehuvassa vedessä kypsiksi (noin 10-15 minuuttia), älä ylikypsennä bataatteja, joten tarkkaile vähän väliä lieden äärellä. Valuta vesi pois lävikössä ja huuhtele vielä kuutiot kylmällä vedellä.

Sekoita kulhossa keskenään bataattikuutiot, pieneksi silputtu punasipuli ja muut ainekset. Lisää suolaa (ja muita aineksia makusi mukaan). Koska yrtti vettyy helposti tässä salaatissa, kannattaa se lisätä aivan lopuksi, esimerkiksi tarjoilun yhteydessä, ja jättää sitä salaatin pinnallekin, jolloin sen tuoreudesta saa kaiken irti.

Bataattisalaatin voi nauttia toki samantien, mutta se tekeytyy jääkaapissakin, jolloin sen voi tehdä hyvin vaikka aamupäivällä illan aterialle tai edellisenä päivänä. Tämä toimii sellaisenaan tai esimerkiksi (vegaanisten) Samirin falafel-pyöryköiden kanssa. Ne pyörykät on todettu muutamaan kertaan erinomaisiksi juuri bataatin kanssa nautittaviksi. Tai tarjoa tätä osana vappubrunssia! Ohjeen mukaisesta määrästä tulee noin 2-3 annosta.

Mehevässä foccacciassa on aavistus kesää


Leipaisin eilen pitkästä aikaa leipää. Kaapissa oli vielä viikonloppuisen italialaisteemaisen illallisen jäljiltä pecorino romanoa ja kirsikkatomaattejakin (nämä kirsikkatomaatit olivatkin sellaisenaan hyvin kalseita joten tässäkin pääsi hyödyntämään uunissa paahtamista. vinkkinä onkin, että paahda mitäänsanomattoman makuiset tomaatit oliiviöljyssä ja suolassa uunissa, joko sellaisenaan tai niinku näin).

Nyt tämän foccaccian ohjeeseen! Se on hyvin simppeli sinänsä ja löydätkin perusraaka-aineet todennnäköisesti kaapistasi. Saat ohjeella kaksi keskikokoista leipää, mutta halutessasi voit tehdä pellillisen tai vaikka neljä pientä.


3 dl vettä
noin puolikas pussillinen kuivahiivaa
ripaus sokeria (tai siirappia tai hunajaa)
teelusikallinen suolaa
8 dl vehnäjauhoja
3-4 rkl oliiviöljyä

+

oliiviöljyä
sormisuolaa
kirsikkatomaatteja
juustolastuja
yrttejä (tuoreena/kuivattuna)


lisäksi käy esimerkiksi oliivit


Sekoita jauhot, kuivahiiva, suola ja sokeri keskenään. Lisää sitten joukkoon kädenlämpöistä vettä ja aivan lopuksi oliiviöljy. Vaivaa pehmeäksi, kiinteäksi ja joustavaksi möykyksi. Laita vedottomaan paikkaan kohoamaan (esimerkiksi mikro).

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Muotoile ohuehkot leivät. Mikäli haluat ihan ohuet foccacciat, niin tee sitä ohuemmat, sillä uunissa ne tulevat vielä nousemaan.

Anna kohota vartin verran liinan alla.

Voitele sitten reippaasti oliiviöljyllä, ripottele päälle sormisuolaa ja painele sormella kolot (ei pohjan läpi), joihin voit asetella kirsikkatomaatin viipaleita. Ripottele päälle vielä juustolastuja tai -raastetta ja yrttiä. Tuoretta yrttiä ei tietenkään kannata laittaa uuniin. Itsepä käytin vain kaapista löytynyttä Herbes de Provence -yrttisekoitusta, tuore rosmariini toki olisi näyttävin.

Paista uunin keskitasolla 15-30 minuuttia. Tämä riippuu aivan uunistasi, leivän paksuudesta ja siitä kuinka rapsakan haluat. Omassa uunissa meni paksuhkoilla leivillä noin 30 minuuttia. Halusin pinnalle vain kullanruskeutta mutta samalla pitää leivän pehmeyden ja kuohkeuden. Siispä tarkkaile omiasi.

Foccaccia maistuu erinomaiselta myös seuraavana päivänä. Sellaisenaan tai keiton kera. Kesällä piknikille.


Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku, tule hyvä mutakakku



 Tämä kakku tarvitsee:

2 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
100 g margariinia/voita 
3 rkl tummaa kaakaojauhetta (esimerkiksi Van Houten)
1 1/2 dl vehnäjauhoja
tomusokeria pinnalle
+
vaniljajäätelöä kaveriksi 



Mutakakku ei mielestäni ole arvoisensa niminen, vaikka nimensä se saakin mutamaisesta koostumuksestaan (nam, nam). Lähtökohtaisestihan on hyvä, jos kakku on koostumukseltaan hieman kostea, ei kuivahko. Kutsutaan tätä kakkua siis suklaakakuksi. Suussasulavaksi suklaakakuksi. Se on ohut, pinnaltaan hieman rapea ja sisältä hieman kostea. Se voidaan syödä heti uunista tultua, jääkaappikylmänä tai huoneenlämpöisenä. Erityisen mielellään se haluaa tulla nautituksi vaniljajäätelön kanssa. Vaniljajäätelön ja mutakakun yhdistelmä tuo mieleen mitä parhaimman sandwich-jäätelön. Sandwich-jäätelö on ihan oma suosikkini.

Voit ryhtyä mutakakun valmistukseen vaikka samantien, sillä se ei vaadi juuri aikaa eikä erityisaineksia. Jos kaapissasi on vain sokeria, vehnäjauhoja, pari kananmunaa, kunnon kaakaojauhetta ja margariinia tai voita voit ryhtyä valmistukseen. Mutta muista se jäätelö. Se täydentää makukokemuksen.

Kakun voit valmistaa piirakkavuokaan tai irtopohjavuokaan. Itse käytin piirakkavuokaa.

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Sulata rasva. Vatkaa keskenään kanamunat ja sokerit (käsivatkain riittää). Lisää sekoittaen joukkoon kaakaojauhe ja vehnäjauhot. Lopuksi sulatettu rasva. Vuoraa irtopohjavuoka tai piirasvuoka leivinpaperilla ja kaada seos sille. Paista 175-asteisessa uunin alatasolla noin 20 - 30 minuuttia. Tarkkaile viimeisinä minuutteina herkeämättä eli kokeile aika ajoin tikulla/haarukalla. Pinnan tulee olla tarttumaton, mutta sisältä kakun tulisi olla kostea. Parempi siis ottaa kakku uunista heti kun se on saanut hieman jämäkämmän pinnan. Mutta muista, että onhan se suklaakakku siltikin, vaikka se olisikin yli kriittisen hetken. Siksi voit vaivatta ja huoletta valmistaa tämän. :)

Hyviä herkutteluhetkiä!

Kerran vuodessa voi leipoa pullaa


Minä en ole varsinaisesti pullaleipuri, sillä tekemäni pullaerät ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Leipomisen tason voi huomata myös siinä, että pieni rustiikkisuus on nähtävissä.

Minulla ei ole luottoreseptiä ja nämä tein satunnaisella netistä löytyvällä reseptillä, jota hieman sovelsin ja ehkä sovellan lisääkin, vaikka pullista ihan kelpoja tulikin. Melko voipullamaisia. Sellaisia, että jaksaa syödä yhden...ehkä kaksi. Kysy ihmeessä reseptiä, mikäli haluat.

Pullia voi tehdä monella eri reseptillä, mutta niin voi täyttääkin. Itse luotan hilloon ja kermavaahtoon, kuten kaverinikin, jolle lupasin toteuttaa haasteeni. (Tunnistaisiko viimeistään tästä ystävyyden, kun on valmis pieniin uhrauksiin?) Vadelmahillo on erinomainen, mutta entäpä jos kokeilisit myös lakkahilloa tai mustikka-vadelmaa? Ei liian kikkailevaa, mutta silti hieman erilaista.

Jos jääkaapissasi siis lymyää lakkahillopurkki, kuten itselläni, niin kokeile ihmeessä. Todennäköisesti pidät, sillä taidat pitää lakkahillosta muutenkin? ;)


Erinomaista ja pullaisaa laskiaista!

Nyhtökaura-hernekeitto



Hernekeittohan kulkee perinteisesti nimellä hernekeitto, vaikka valmiissa keitossa saattaa olla usein esimerkiksi pekonia tai silavaa. Ainakin purkkikeitoissa on, ja niissä on syytä olla tarkkana, mikäli noudattaa kasvisruokavaliota.

Hernekeitossa ei mielestäni tarvitsisi olla mitään ylimääräisiä silavia tai korvikkeita (yök, sanon vaan), mutta kuitenkin nyhtökaura sopii oivallisesti keittoon. Se tuo lisäruokaisuutta ja nyhtökaurasta tutun suutuntuman. Nyhtökaura on kyllä hämmentävän lihamainen, enkä aina tiedä onko se hyvä vai huono, mutta tähän keittoon se sopii kyllä. Paketillinen nyhtökauraa on juuri riittävä määrä, mutta myös puoletkin paketista riittää.

Mitäpä jos tänä laskiaisena tai muuten vaan kirpsakkana talvipäivänä tekisit kattilallisen hernekeittoa, josta tulee 4-6 ruokaisaa annosta. Keitto valmistuu kuin itsestään, vaikka joudutkin odottamaan valmista keittoa tunnista kahteen.

Aloita hernekeiton valmistus kuivien herneiden huuhtomisella ja mahdollisten huonojen perkamisella. Anna liota ns. yön yli parissa litrassa vettä. Mietin, että mitä tämä ajassa suunnilleen tarkoittaa, jos hernekeiton haluaakin valmistaa alusta asti saman päivänä aikana. Todennäköisesti 8-12 tuntia ainakin.

Likoamisen jälkeen keitä kahdessa litrassa raikasta vettä noin tunnin verran.

Ensimmäisen tunnin jälkeen lisätään joukkoon silputtu sipuli ja kuutioitu porkkana sekä nyhtökaura, jota kannattaa myös vähän pilkkoa pienemmiksi paloiksi. Keiton annetaan porista miedolla lämmöllä vielä noin 30 minuuttia - tunti. Keittoaika vaikuttaa hernekeiton soseutumiseen. Kuvassa olevasta keitosta tuli aika sosemaista. Vettä voi tarvittaessa lisätä.

Maista ja mausta tarvittaessa suolalla. Nauti höyryävän kuumana kera sinapin. Dijon-sinappi sopii loistavasti, mutta toki myös "rahvaampikin" sinappi. 


Aineslista tähän keittoon:

500 g kuivia herneitä
2 litraa vettä keittämiseen
paketillinen nyhtökauraa (maustamaton)
1 sipuli
(1 porkkana) 
suolaa

Klassinen peltilihapiirakka vegenä



Peltilihapiirakka on klassikkojen klassikko. Se, jossa on taikina yllä ja alla sipuli-jauheliha-riisi-kananmunatäytteen. Tämän piirakan voi tehdä helposti vegaaniksikin jättämällä vain kananmunat pois. Ne voi myös korvata esimerkiksi muilla vihanneksilla tai murskatulla tofulla (tätä en ole vielä itse testannut). Voitelun voi hoitaa kasvismaidolla tai vedellä.

Tykkään kovasti näistä suolaisista voitaikinaleivonnaisista, mutta jos hyviä sellaisia mielii, niin silloin täytyy yleensä tarttua itse kaulimeen. Onneksi voi tyytyä myös valmistaikinoihin, jos haluaa oikoa hieman mutkia suoriksi. Itse ostin 2 x 400 gramman piirakkataikinaa suolaiseen leivontaan (Kotimaista), toinen pohjaksi ja toinen päällimmäiseksi. Mainitsemani taikinat ovat muuten laktoosittomia, maidottomia ja kananmunattomia. Tämän totesin hyväksi määräksi, joskaan en ihan pellin reunasta reunaan kaulinut taikinoita.

Vaikka tämä peltipiirakka ei vaadi ihmeellisiä  ainesosia, niin aikaa ja muutaman työvaiheen sekä välineitä se vaatii.

Jos käytät tämän ohjeen mukaisesti valmispakastetaikinoita, niin ota ne sulamaan hyvissä ajoin, yleensä noin tunnin sulatus huoneenlämmössä riittää. Jos taikina on sulanut liiaksi, niin ota kaulimisen avuksi hieman vehnäjauhoja.

Keitä kaksi kananmunaa koviksi. Kananmuna on kova, kun se on kiehumisajasta mitattuna ollut noin 8 minuuttia vedessä. Huuhtele heti kuorineen kylmällä vedellä, kuori ja silppua kulhoon munanleikkurilla tai haarukalla.

Keitä riisi. Itse käytin puuroriisiä, jota jäi paljonkin joulupuurotarpeista. Tahmainen puuroriisi on ihan oivallinen tähän piirakkaan, mutta voit käyttää mitä tahansa riisiä. Kiehautin ensin 4 dl vettä, johon olin lisännyt suolaa ja lisäsin sitten 2 dl riisiä. Laskin lämpötilan alhaiseksi ja sekoitin aina välillä. Aikaa meni noin 20 minuuttia, että vesi oli imeytynyt ja riisi sopivan tuntuista. Annoin sen jäädä ihan pikkuisen napakaksi.

Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi ja kuullota pannulla öljyssä.

Paista 3 dl kuivaa soijarouhetta öljyssä ja lisää vettä vähitellen, niin että soijarouhe ei ole enää sitkeää.

Lämmitä uuni 200-asteiseksi.

Sekoita kaikki täytteet keskenään ja lisää joukkoon mausteet. Käytä mausteita makusi mukaan. Monesti käytetään esimerkiksi valkopippuria, mutta sepäs multa puuttuikin vielä. Keksin kuitenkin käyttää jauhettua inkivääriä, ja sepäs toi sopivan twistin makuun! Suosittelen siis lämpimästi. Inkiväärissä on jonkun verran potkua, joten käytä maltillisesti. Tuo teelusikallinen oli juurikin riittävä.



Kauli taikina suorakuution muotoiseksi pellille, älä liian ohueksi, ja lisää täytteet. Täytettä tuli aika paksulti, mutta niin pitääkin.

Lisää tämän jälkeen toinen suunnilleen saman kokoiseksi kaulittu taikina päälle. Tässä vaiheessa toivon, että taikinasi oli juuri sopivan sulanut, koska silloin sitä  pystyy vielä venyttelemään. Painele reunat tiukasti kiinni.



Pistele kantta haarukalla ja voitele kananmunalla.

Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 25-30 minuuttia. Piirakka on hyvä, kun pinta on saanut hieman kullanruskeaa väriä.

Nauti sellaisenaan juuri uunista tultuna/hieman jäähtyneenä tai kera raikkaan salaatin. Juomaksi varmaan sopisi maito, limsa tai olut. Mitä silloin kasarilla/ysärillä juotiin? Itse meinaan tarjota tätä koemaistettua piirasta kera kuivan siiderin tai haudutetun teen, mutta luulen, että tämä suolainen piirakka vaatii janojuomaksi siiderin.

P.S Piirakasta tulee aika monta palaa ja yksikin pieni pala tyynnyttää tuhtiudensa vuoksi nälän.

Tarvitset:

2 x 400 g piirakkataikina
2 dl (puuro)riisiä
4 dl vettä (riisin keittämiseen)
3 dl kuivaa soijarouhetta
3-4 dl vettä (soijarouheen paistamiseen)
2 sipulia
2 kovaksi keitettyä kananmunaa
1 kananmuna voiteluun
suolaa
noin 1 tl mustapippuria
2 tl paprikajauhetta
1 tl jauhettua inkivääriä

Marokkolainen Harira-keitto vegaanisena


Marokkolainen Harira-keitto eli jauhelihakeitto, jota Marokossa syödään erityisesti Ramadanin aikaan, on erittäin toteuttamiskelpoinen myös vegaanisena. Törmäsin tähän reseptiin uusimmassa K-ruoka-lehdessä, joka oli taas inspiroiva, kiitos lukuisten vege-reseptien. Silmäni iskin kuitenkin ensimmäisenä tähän lämpimän oloiseen ja mausteiseen keittoon, johon löytyi jo lähes kaikki ainekset kotoa. Reseptissä käytetään lihafondia ja lampaanjauhelihaa, jota varsinkin Marokossa käytetään. Koska en kokkaa liharuokia (muuta kuin kalaa harvoin), niin ajattelin kokeilla kaapista löytyvällä tummalla soijarouheella ja lihafondi toki tulisi korvata kasvisfondilla. Sovelsin vähän ohjetta muutenkin, en esimerkiksi käyttänyt käyttövalmiita linssejä.

Tämä resepti on pakko jakaa, sillä kaikki meni nappiin ja myös kotikeittiön koemaistaja tykkäsi kovasti ja isosta kattilasta lykkäsin vielä rasiallisen matkaan mukaan. Valmista keittoahan tulee tosiaan reilut neljä annosta. Eikä ole mistä tahansa keitosta kyse, sillä keitto on koostumukseltaan tuhdihko ja sisältää runsaasti proteiinia soijarouheen sekä linssien muodossa. Makua keitosta ei myöskään puutu kiitos herkullisten mausteiden. Yksi uusi ohje johon soijarouhe sopii loistavasti, sillä keitto on itsessään mausteista ja mehukasta, eikä soijarouheesta voi mitään jälkimakuja erottaa, tai edes ajatella sen olevan välttämättä kasvisperäistä (onneksi kuitenkin on). 

Varsinkin kasvissyöjien ja intialaisen keittiön fanit voivat huokaista helpotuksesta, sillä kuivakaapista todennäköisesti löytyvät suurin osa reseptin aineksista. Budjettiruokaa parhaimmillaan. Minun piti ainoastaan hommata: kasvisfondia ja lehtisellerinvarsia sekä tuoretta persiljaa. Inkivääriä ja korianteria ei myöskään löytynyt vielä omasta maustekaapista. Muutin yksin asumaan muutama kuukausi sitten, eikä maustekaappi taida olla vielä täysin eheä. Hyvällä mallilla kuitenkin. Ja nyt kun seuraavan kerran teen tätä keittoa, ei oikeastaan tarvitse hommata mahdollisesti kuin tuoreet kasvikset. Lehtisellerin varsiakin tosin jäi nipusta vielä reilusti... 

Tarvitset:

3 dl (kuivaa) soijarouhetta
öljyä paistamiseen
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
2 lehtisellerin vartta
2 tl juustokuminaa
2 tl jauhettua korianteria
1/2 tl jauhettua inkivääriä
1/2 tl kanelia
400-500 g tomaattimurskaa (itse käytin 2 x 200 g Muttia)
3 rkl kasvisfondia (itse käytin tätä)
8-9 dl vettä (laita vettä 9 dl mikäli laitat tomaattimurskaa vähemmän)
2,5 dl (kuivia) punaisia linssejä (itse käytän näitä)
tuoretta persiljaa tai korianteria hienonnettuna 



Pyörittele hetken ajan kuumalla pannulla kuivaa soijarouhetta, niin että soijarouhe on kauttaaltaan öljyssä. Lisää sitten vähitellen vettä, kunnes vesi on imeytynyt. Itse lisäsin noin 2 dl, niin että soijarouheeseen jäi vielä vähän sitkoa. Soijarouhehan lisätään lopuksi keittoon, jolloin se vielä ehtii tekeytymään ja imemään itseensä vettä (ja makuja). Vähän voit kuitenkin lisätä suolaa, mutta ei se ole välttämättä tarpeellista. Laita pannu syrjään. 


Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kuori ja kuutioi porkkanat. Viipaloi sellerin varret.

Kuullota kattilassa/padassa ensin sipulia, lisää sitten loput vihannekset ja kuulota edelleen hetki.

Lisää sitten mausteet, kasvisfondi ja vesi. Kiehauta ja keitä noin 10 minuuttia, kunnes kasvikset pehmenevät. 

 
 
Huuhtele lävikössä 2- 3 dl kuivia linssejä.

Lisää soijarouhe, huuhdellut linssit ja tomaattimurska kattilaan. Kiehauta ja anna keiton tekeytyä vielä 10-15 minuuttia miedolla lämmöllä kannen alla. Punaisten kuorittujen linssien keittoaika on 10 minuuttia, joten 10-15 minuuttia on hyvä. Liian pitkä keittoaika puurouttaa linssit, mikä ei suinkaan keittoa pahenna, mutta mikäli haluat niiden pitävän rakenteensa, niin en suosittele pidentämään keittoaikaa. Muista myös, että soijarouhe imee itseensä nestettä. Lisää sitä tarvittaessa vähän, mutta on parempi pitää lieden lämpötila matalalla ja kantta päällä kuin lisätä runsaammin nestettä ja sitä myöten enempi mausteita.

 

Nauti höyryävän kuumana ja huokaise kuinka monena päivänä keittoa saat vielä osaksesi (jollet jaa sitä myös ystäville, mitä suosittelen)