kotiliesi

Vegaaninen tofu panang curry

Tofu panang curryyn ja panang curryyn ylipäätänsä tutustuin ensimmäistä kertaa yliopiston Juveneksen kasvisruokalassa. Tykkäsin jo ensi haarukallisesta tästä thaimaalaisesta ruokalajista ja vaikka ehkä ensimmäinen annos olikin kaikkein paras, niin pistän kyllä tämän ruuan parhaiden joukkoon mitä missään ruokalassa olen koskaan syönyt. Ensiksi yllätti ja miellytti makujen tasapainoisuus ja täyteläisyys sekä tekstuuri. Kookoskerman makeus ja täyteläisyys, lievä tulisuus, maukkaat vihannekset ja rouskuvat pähkinät toimivat hurjan hyvänä kombinaationa jasmiiniriisille. Välillä muistaakseni tarjolla oli muuta riisiä, minkä kyllä tiedostin olevan vähän epäsopivaa. Kyllä tahmea jasmiiniriisi on se kaikkein sopivin riisi tälle kastikkeelle. Kesällä maistoin Sideways-festareilla panang currya jackfruitista ja se vahvisti viimein, että rakastan tätä ruokalajia. Kyseinen ruoka festareilla oli vieläkin maistuvampi mitä ruokalassa, tykästyin myös jackfruitiin eli jakkihedelmään. Pitäisikin muistaa kokeilla omassakin keittössä sitä.

Pitkään en valmistanut riisiruokia kotona (kun söin yhteen aikaan lähes joka päivä riisiä ja vaihtuvia kastikkeita siis yliopiston ruokalassa), mutta nyt olen taas viitsinyt varsinkin syksyn tullen laittaa.

Jos kaipaat ohjetta, jossa kastikkeessa on oikeasti makua ja hieman takapotkua, sekä että se on kasvisperäinen tai vegaaninen, niin tässäpä se olisi. Sen suurempia seikkailuja kauppojen hyllyille ei tarvitse, mutta kaikkein varmimmin panang curry-tahnaa saa etnisistä kaupoista kuten East Asia Marketista. Isoimmista ruokakaupoistakin ilmeisesti saa tätä tahnaa, mutta oikein ehtaa ja mausteisinta saa kaikkein varmimmin tosiaan etnisistä kaupoista. Panang curryn sisällöissä voi olla pieniä eroja ja voi olla, että aivan kaikki eivät ole vegaanisia eli tarkista sisältö mikäli haluat varmistua sen olevan täysin vegaaninen. Ohjeissa on variaatioita, joissain tosiaan käytetään lihaa ja kalakastiketta, myös vihanneksissa voi varioida makunsa mukaan (vihreät pensaspavut, sokeriherneet, paprika, parsakaali, porkkana jne.). Itse katsoin vielä tutor-videona suomalaistuneen thaimaalaisnaisen kokkaamana tätä kastiketta ja sain paljon hyviä vinkkejä omaan versiooni. Kastiketta varten etnisestä kaupasta lähti myös pussillinen pakastettuja kokonaisia chilejä (tulisuutta saattoi vain arvella) sekä pakastettuja limenlehtiä. Samoin paketillinen tofua lähti kaupasta mukaan. En muista tofun merkkiä, mutta olen kyllä tykännyt. Limenlehtiin tutustuin ensimmäistä kertaa ja olipa kyllä miellyttävä tuttavuus. Nämä tuoreina pakastetut limenlehdet tuoksuivat huumaavilta (videollakin ihasteltiin, joten perässä koin saman elämyksen) ja makukin oli miellyttävä. En vielä tiedä mihin muuhun ne sopisivat hyvin, mutta panang curryyn nyt ainakin sopivat täydellisesti.

Alla resepti.


 tofu panang curry / 3 - 4 annosta


paketillinen tai puolikas tavallista maustamatonta tofua (noin 400 grammaa)
punainen suippopaprika
1-2 porkkanaa
pieni parsakaali
1-2 sipulia
1-2 lehtisellerin vartta
tuore punainen chili
1-2 rkl (ruoko)sokeria
6-8 limenlehtiä
400 - 500 g kookosmaitoa
2 - 3 rkl panang curry -tahna
cashew-pähkinöitä
ruokaöljyä paistamiseen 

jasmiiniriisiä syöjämäärän mukaan


  • Käsittele vihannekset: Kuori ja viipaloi porkkanat ohuiksi tikuiksi. Suikaloi lehtisellerin varret ohuiksi tikuiksi. Suikaloi tai viipaloi suippopaprika (tai tavallinen paprika) ohuiksi suikaleiksi. Poista parsakaalista kanta ja paloittele pieniksi paloiksi. Kuori ja silppua sipuli. Hienonna tuore chili. Suikaloi limenlehdet (limenlehdistä lopussa).

  • Kuivattele halutessasi tofupalaa hieman talouspaperilla. Kuutioi tofu melko pieniksi paloiksi. 400 g jonka itse käytin oli todella paljon tofua tähän kastikkeeseen, joten sanoisin että pienempikin määrä riittää hyvin.

  • Kuumenna kattila tai iso paistinpannu, lisää öljyä ja panang-tahnaa. Paista hetki. 

  • Kaada joukkoon hieman kookosmaitoa sekä haluamasi määrä tofukuutioita.

  • Lisää hetken päästä ensimmäisenä porkkanat ja muut vihannekset, jotka kypsyvät hitaammin. Itse käytin porkkanoiden lisäksi tosiaan suippopaprikaa ja parsakaalia. Kasvikset saavat jäädä hieman napakoiksi, joten ei niitä kauaa tarvitse kypsentää. Halutessasi voit esimerkiksi höyryttää parsakaalinnuput, mutta kyllä ne kypsyvät tässä ilmankin esikäsittelyjä.

  • Lisää joukkoon mausteeksi sokeria makusi mukaan, tuoretta chiliä ja limenlehtisuikaleita *). Joissain ohjeissa ei ole pähkinöitä ollenkaan, mutta mielestäni murskatut maapähkinät tai cashew-pähkinät sopivat kastikkeeseen erinomaisesti. Jos et ole varma pähkinöistä, niin laita ne erikseen kulhoon ja lisää annoksen päälle myöhemmin. Tärkeää varsinkin jos syöjien joukossa on pähkinäallergikoita tai pähkinöitä dissaavia.

*) limenlehtisuikaleita ei tarvita paljoa, jotta ne toisivat kastikkeeseen makua. Ohjeen mukainen määrä on ihan hyvä eli 6-8 kpl. Lehdistä revitään lehtiruodit. Sitten pinotaan päällekkäin ja näin suikalointi terävällä veitsellä on sujuvampaa. Jätä halutessasi suikaleita hieman koristeeksi annoksen päälle.



Nauti heti jasmiiniriisin kera! Riisinkeitin on muuten tosi hyvä nimenomaan jasmiiniriisin valmistamiseen.

Perunamuussi kermaisella pyörykkäkastikkeella (vegaaninen)


Tämä vegaanisen perunamuussin ja pyörykkäkastikkeen ohje on jopa liian helppo. Mutta toisaalta moni haluaa muistutuksen juuri näistä helpoista arkiruokavinkeistä. Itse en esimerkiksi kovin usein tajua tehdä perunamuussia, vaikka se onkin yksinkertaista valmistaa ja kotona valmistettu on suunnilleen ainoa muussi jota haluankin syödä. Kotona tehty muussi ei ole seissyt linjaston hauteessa ja se on koostumukseltaan juuri sellaista kun haluaa. Itse esimerkiksi en halua muussiani liisterimäisenä, vaan vähän kiinteämpänä versiona.

Tiesitkö muuten, että kaurakermaan tehty muussi on erinomaista? Monille lihapullat ja (maitoon tehty) perunamuussi on ihan perinneruokaa, mutta aivan yhtä erinomainen on tämä vegaaninen versio. Tämä on myös vähän pikaisempi versio, sillä pullia ei ole valmistettu itse vaan olen testannut Anamman pyöryköitä, joita saa hyvin varustettujen kauppojen pakastehyllyltä (nämä K-Supermarketista). Anamman pyöryköistä voin keksiä vain yhden huonon asian ja se on se, että ne ovat ruotsalaiset eli eivät kotimaiset. Näinä aikoina kun Suomikin tarjoaa parastaan lihatuotteita korvaavien kasvistuotteiden parissa tuntuu vähän hassulta valita ruotsalainen versio. Kuitenkin nämä soijapyörykät, joita testasin ovat koostumukseltaan tosi hyvät tälläiseen kermaiseen pyörykkäkastikkeeseen, kun haluaa pyöryköiltään purutuntumaa.

Varmaan uppoaisi lihansyöjällekin tämä ruoka. Olisiko tässä yksi resepti jota testata nyt lihattoman lokakuun ollessa käynnissä?



Vegaaninen perunamuussi (2-4 annosta)

noin 10 jauhoista perunaa
kasvismargariinia
noin 2 dl kaurakermaa
suolaa

Kuori ja keitä perunat pehmeiksi kattilassa. Tämä kestää noin 15 - 20 minuuttia. Jätä hieman keitinvettä kattilaan. Lisää nokare kasvismargariinia sekä kaurakermaa vähitellen ja survo perunasurvimella.

Itse pidän enemmän kiinteästä perunamuussista enkä kavahda pieniäkään sattumia. Jos itsekin pidät, niin suosittelen survomaan varovaisemmin ja lisäämään kaurakerman osissa ja tarvittaessa vähemmän kuin 2 desilitraa, riippuen veden määrästä jonka olet jättänyt kattilaan. Toki voit kaataa kaiken keitinveden pois, mutta sen avulla muussi pysyy kuumempana tarjoilua varten (jonka suosittelen tietysti mahdollisimman pian).



Vegaaninen pyörykkäkastike (2-4 annosta)


Pussillinen Anamman soijapyöryköitä (300 g)*
(sipulia)
2,5 dl kaurakermaa
suolaa
mustapippuria
tuoreita yrttejä (persilja, timjami...)

* linkin takana kuva pyörykkäpussista

Kuumenna Anamman pyöryköitä pannulla ohjeen mukaan. Lisää sitten joukkoon kaurakerma ja kuumenna hetki. Mausta suolalla ja pippurilla oman makusi mukaan. Lisää lopuksi joukkoon tuoreita yrttejä kuten persiljaa tai timjamia tai vaikka molempia.

Annostele heti lautaselle kuuman perunamuussin päälle. Lisää lautaselle halutessasi myös kasviksia. Esimerkiksi höyrytetyt ruusukaalit on hyvä lisuke.

Pyörykkäpussissa on runsaasti pyöryköitä ja sanoisinkin, että noin kolme-neljä runsasta annosta tulee sekä kastikkeesta että muussista.

Oletko sinä jo testannut Anamman pyöryköitä? Koska viimeksi valmistit muussia pyörykkäkastikkeella?

Sienipizza pääsee oikeuksiin valkoisella pohjalla

 



 Kaupallinen yhteistyö ESKIMO®

 
Sienipizza pääsee parhaiten oikeuksiinsa valkoisella pohjalla. Valkoinen pohja tarkoittaa sitä, että tomaattikastikkeen sijaan pohjakastikkeen virkaa toimittaa ranskankerma. Siitä vain pohjan päälle purkista ranskankermaa, mikäs sen yksinkertaisempaa. Rakastan kyllä maukasta ja perinteistä tomaattikastikkeellista pohjaa. Kastikkeita on tullut keiteltyä useampia litroja eli vaihtelu virkistää ja olisi hyvin vaikeaa kuvitella sieniä tomaattikastikkeelliselle pohjalle. Itse löysin metsästä suppilovahveroita muutaman kourallisen. Kermainen sienipasta tuorepastalla oli ensimmäinen ruokalaji, mutta toiseksi olin päättänyt heti tämän sienipizzan.

Pizzapohjan teen omalla suosikkiohjeellani, jossa pohja tekeytyy kylmässä, ja jaan mielelläni toistamiseen tämän erinomaisen pizzapohjan reseptin. Tässä on pohja, jolla saat kotiuunissasi ilman pizzauunia tai -kiveä oikein erinomaisen pohjan hyvällä sitkolla. Kaiken lisäksi tämä pohja on helppo ja nopea valmistaa (aktiivisessa vaiheessa ainakin), sillä liiallista vaivaamista on jopa suotavaa välttää.

Alla resepti pizzaan, joka maistuu aivan erinomaiselta syksyisenä iltana.


Paras pizzataikina (2 isoa pizzaa)

7 dl erikoisvehnäjauhoja
noin puolet 11 gramman kuivahiivapussista
3,5 dl kylmää vettä
2 rkl oliiviöljyä



Pinnalle (1 iso pizza kahdelle syöjälle)

kourallinen tai pari lempisieniäsi (esimerkiksi suppilovahveroita) 
1 marinoitu punasipuli *
pieni purkillinen ranskankermaa (150 g)
(buffalo)mozzarellapallo  (puolikas/kokonainen)
tuoretta timjamia

* marinoitu punasipuli: viipaloi punasipuli ohuiksi suikaleiksi ja laita kippoon tai laakeaan rasiaan. kaada päälle jonkin verran oliiviöljyä ja vähän vähemmän viinietikkaa. lisää joukkoon myös sokeria. laita jääkaappiin tekeytymään kun maku tuntuu sopivalta. voit valmistaa tämän jo edellisenä päivänä, mutta hyvältä maistuu myös parin tunnin päästä tai vaikka heti.


Valmista ensin marinoitu punasipuli sekä pizzapohja. Jos mahdollista, niin valmista pizzapohja jo edellisenä päivänä. Laitathan kipon päälle vielä kelmua tai muuta suojaa, sillä ilman sitä taikina voi kovettua eikä kuplia pääse samalla tavalla syntymään. Itse valmistan pohjaa aina tuplamäärän samana päivänä, jolloin ensimmäisen erän saatan käyttää jo heti samana päivänä vain lyhyellä kylmänostatuksella kun toinen osa jää odottamaan käyttöä.  Kylmänostatus jääkaapissa tekee hiivalle hyvää. Suosittelen kokeilemaan tätä tapaa jos et ole jo. Olen itse valmistanut pizzani muutamia vuosia tällä samalla tavalla. Käytän useimmiten myös vain erikoisvehnäjauhoja tipojauhojen (00) sijaan, sillä nekin toimivat hyvin. Kerran erehdyin käyttämään puolikarkeita, mutta niitä olenkin välttänyt sen jälkeen.

Paras pizzapohja mielestäni on ilmava. Veitsellä joutuu hieman haraamaan, mutta ei liikaa. Pohja ei saa myöskään olla liian rapea ja mitä vähemmän murusia pohjasta jää jälkeen sen parempi pohja on. Välillä on ollut yksilöllisiä eroja pizzoissa, mutta erehdyksistä on vain oppinut. Tietyt menetelmät toimivat paremmin kuin toiset. Yksi oleellinen osa kuitenkin on se, että jauhoja ei lisää liikaa.

Tee näin:

Sekoita yhteen vehnäjauhot ja osa kuivahiivapussista. Lisää sitten joukkoon kylmää vettä. Vaivaa kevyesti käsin kunnes taikina on lähes yhtenäinen pallo. Lisää lopuksi oliiviöljyä. Taikina on nyt kostea möykky ja sitä on huomattavan paljon helpompaa käsitelläkin kun se ei tartu sormiin. Jauhoja ei kuitenkaan tarvitse tai kannata lisäillä, sillä oliiviöljy pienellä vaivaamisella imeytyy kyllä. Kun taikina tuntuu sopivan kiinteältä ja vain hieman kostealta on aika laittaa se jääkaappiin tekeytymään. Tämän pizzan tein jo noin kahden tunnin jääkaappinostatuksella, mutta sain sen silti nostattamaan uunissakin ilmakuplia. Tästä pohjasta tuli juuri sellainen kuin pitikin.

Tee näin jääkaappinostatuksen jälkeen. Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Laita samalla pelti aivan uunin pohjalle.

Kun pelti on ollut jonkin aikaa uunissa, ota varovasti se pois ja nosta sen päälle leivinpaperille kevyesti ohueksi kaulittu pohja. Käytä kaulimisessa apuna tarvittaessa kevyesti leivinpaperille ripoteltuja jauhoja. Itse käytän kaulimiseen puikulakaulinta. Toiset suosittelevat käsin venyttelyä ja taputtelua, mutta itse olen puikukakaulimella saanut erinomaista pizzaa.

Voitele reunat kevyesti oliiviöljyllä.

Levitä pohjalle reunoja välttäen ranskankermaa koko purkillinen tai hieman vähemmän.

Levitä sitten päälle puhdistetut ja kevyesti kuumalla ja kuivalla pannulla ryöpätyt suppilovahverot, marinoituja punasipulirenkaita ja puolikas tai kokonainen pallo mozzarellapalloa käsin revittynä.

Laita uunin alatasolle noin 10 minuutiksi. Tarkkailethan uunia. Pizzat toimivat välillä yksilöllisesti riippuen täytteiden määrästä ja pohjan paksuudesta. Reunoista useimmiten näkee kun pizza on sopiva. Voit kokeilla myös haarukalla miltä tuntuu. Suosittelen myös kääntämään peltiä paistamisen puolivälissä eli noin 5 minuutin jälkeen jos uunissasi ei ole kiertoilmatoimintoa. Näin pizza paistuu tasaisemmin.

Koristele valmis pizza tuoreilla yrteillä. Timjami sopii todella loistavasti sienipizzaan, mutta toisena hyvänä vaihtoehtona pitäisin rucolaa. Tai miksei persiljaa. Kokeile lempiyrtilläsi.

Jos kysyttävää jäi pizzan valmistamisesta, niin vastaan kommenttiisi mielelläni. :)


-----------------------------


Olen tästä lähtien Eskimon ruokalähettiläänä vuoden loppuun asti. Eskimo ei vaikuta julkaisujeni sisältöön, ei edes resepteihin, eikä mielipiteisiini. Yhteistyö näkyy siinä, että käytän vapaavalintaisesti Eskimon tuotteita keittiössäni ja tulen muutaman kerran julkaisemaan Instagram-painotteisesti. 

Eskimo on kotimainen yritys, joka auttaa ruoanvalmistuksessa, leivonnassa ja säilömisessä. Eskimon useimmat tuotteet ovat kartonkia tai valkaisematonta paperia esimerkiksi leivinarkissa. Tämän leivinarkin voi jopa kompostoida eli se on 100 % biohajoava. Se ei sisällä fluori- eikä kloorikemikaaleja. Leivinarkit ja suodatinpussit sekä monet muut tuotteet on valmistettu Suomessa Raumalla. Okei, kaikki tuotteet eivät siis valmistu Suomessa ja okei, joissain harvoissa tuotepakkauksissa on myös vähän muovia. Mutta uskon, että huomio on kiinnitetty tähän ja painotus oikeanlaiseen kierrätykseen ainakin näkyy
ESKIMO®:n toiminnassa esimerkiksi selkeiden pakkausselosteiden muodossa.

Mietin, että jopa valkaisemattoman leivinarkin valinta on pieni ekoteko. Toki kestoleivinarkki on hyvä valinta sekin, mutta arkkirullaostoksilla kuten muissa ostoksissa valinnan voi kääntää siihen vähän parempaan valintaan. Jos käyttää kertakäyttöastiaa, niin valitsee esimerkiksi sen kaikkein kierrätettävimmän. Jos ostaa limsan pikaruokaravintolassa nautittavaksi, niin voisiko pyytää että saisi limun ilman turhaa muovikantta? Pienistä puroista syntyy kuitenkin aika paljon. 

Voisin löytää kehityskohteitani omastakin keittiöstä, mutta sepä se onkin kivaa! Ei tarvitse olla se täydellisin kuluttaja ollakseen silti vähän tietoinen siitä mitä käyttää ja saadakseen hyvää fiilistä. Hauskaa seurata yhteistyökumppanini matkaa yhä parempien keittiötuotteiden valmistamisessa. Aloitetaan näistä leivinarkeista, lähes jokaisen suomalaisen kodin suosikkituotteesta suodatinpussien ohella. Leivinarkki kuten suodatinpussi ovat kenties ne tylsimmät taustatekijät verrattuna esimerkiksi koristeellisiin muffinssivuokiin, mutta kuitenkin juuri niitä käytetään eniten joten kaikki kunnia näille arjen ja juhlan sankareille.

Porkkanakeitto saa makutwistiä omenasta

Porkkanakeitto on yksinkertainen ja maukas arkiruoka, johon twistiä saa syyssadon omenista. Tämä ohje on vegaaninen. Tee isoon kattilaan kaksinkertainen annos tuplaamalla ainesosien määrät. Jos kattilakokoa piisaa, niin mikset vaikka triplaisi ja pakastaisi ylimääräiset annokset. Suurin työ on tosiaan vihannesten kuorimisessa ja pilkkomisessa, kattila hoitaa loput.


2 - 3 kulhollista keittoa

500 g porkkanoita
kylmää vettä 
1 sipuli
oliiviöljyä paistamiseen
yksi normaalikokoinen omena tai kaksi pientä
purkillinen kaurakermaa (2 dl)


Pilko ja hienonna sipuli. Kuori ja pilko porkkanat pieniksi kuutioiksi.

Kuullota kattilassa ensin sipulia. Lisää sitten joukkoon porkkanakuutiot ja lisää päälle kylmää vettä sen verran, että vihannekset juuri ja juuri peittyvät. Ole tarkkana kuin porkkana, sillä veden määrä säätelee sen kuinka kiinteää sosekeitosta tulee, ethän siis lisää vettä liikaa.

Keitä keskilämmöllä niin kauan kunnes porkkanat pehmeytyvät. Lisää aivan loppuvaiheessa kuorittu ja kuutioitu omena joukkoon.

Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi.

Lisää joukkoon lähes kaikki kaurakerma (jätä pieni määrä keiton pinnalle). Lämmitä vielä hetki. Tarkista maku ja lisää halutessasi suolaa. Itse en lisännyt mitään mausteita ja olinkin hämmästynyt siitä kuinka hyvältä ja valmiilta keitto maistui ilman suolaa. Omena teki varmasti kyllä ihmeitä ja loppuvaiheessa sen lisäys piti maun raikkaana!

Annostele sopiva määrä kippoon ja koristele kaurakermalla ja chilihiutaleilla. Nauti esimerkiksi tuoreen sämpylän kanssa. Näiden ihanien sämpylöiden ohje on tulossa vielä sivustolleni. Valitettavasti ne eivät ole vegaaniset, joten en yhdistä niitä tähän julkaisuun.


P.S Otahan Instagram-tilini seurantaan, jos haluat lukea lisää juttujani. Löydät tilini soupzblogi -nimellä. Päivitän sitä usein myös muilla kuin blogiini tulevilla aiheilla, mutta usein annan esimakua siitä mitä blogissani tulen julkaisemaan. Tili on loppujen lopuksi vielä alkutekijöissä (alle 100 julkaisua), mutta on ehtinyt saada jo ihania seuraajia. Painotus Instagramiin tulee varmasti jatkumaan jo sujuvan vastavuorovaikutuksen takia ja yhteistyökin sovittu sen kautta. Olen siis enemmän kuin ilahtunut viestien vaihdosta Instagramissa. Otapa siis yhteyttä jos mielesi tekee kommentoida, kysyä tai ehdottaa jotain. :)

Herkullinen ja gluteeniton pizzapohja kukkakaalista

Pizzapohja kukkakaalista on paitsi jauhoton ja sitä myöten gluteeniton, mutta myös helppotekoinen ja äärettömän maukas. Pohjaan tulee toki kukkakaalin lisäksi muitakin aineksia sitomaan pohjaa yhteen. Tämä pohja ei ole vegaaninen, sillä raastetun kukkakaalin lisäksi se pitää sisällään parmesaania ja munia. Munat toki tuovat myös pizzaan proteiinia, minkä vuoksi se toimii erinomaisesti myös kuntoilun oheen. Vaikka pizza onkin aika kevyt ja terveellinen, niin juusto tuo siihen rasvaisuuden ja sitä myöten pizzan, joka sopii hetkiin kun oikeasti haluaa syödä vähän epäterveellisempää. Pohjaa ei tarvitse myöskään kohotella, jolloin pizza valmistuu alle tunnissa. Täytteitä voi varioida, mutta en liioittelisi niiden määrässä. Valmistamani pizza piti päällään kevyesti pestoa ja mozzarellaraastetta, marinoituja punasipulirenkaita, makeita kirsikkatomaatteja ja tuoretta rucolaa sekä pistaasipähkinän murusia.

Kokeile ihmeessä ja kerro mitä tykkäsit. Itse ihastuin valtavasti. Pohjan esipaistaminen riittävän pitkään tekee pohjasta hieman rapsakan jopa, pehmeän ja rapsakan. Siinäpä on muutenkin mielestäni hyvän pizzan edellytys! 



2 keskikokoista pizzaa tai yksi pellillinen: 

1 kukkakaali (noin 600 g)
1,5 dl raastettua parmesaania
3 munaa

Raasta kukkakaali karkeaksi raasteeksi isoon kulhoon. Raasta myös parmesaania joukkoon. Lisää joukkoon munat. Sekoita ainekset yhteen.

Muotoile haarukan tai lastan avulla pizzapohja leivinpaperille pellille. Valmista joko yksi pellillinen tai kahdessa erässä kaksi pyöreää pizzaa. Paista keskitasolla 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Levitä sitten täytteet ja paista vielä noin 7- 10 minuuttia.



Pizzan päälle:

pestoa 2-3 ruokalusikallista
pieni kourallinen juustoraastetta (esimerkiksi mozzarella)
muutama kirsikkatomaatti 
1 pieni punasipuli + oliiviöljyä + omenaviinietikkaa + sokeria*
tuoretta yrttiä (rucola/basilika/timjami/oregano)
(pistaasipähkinöitä)

* pikamarinoitu punasipuli valmistuu näin: suikaloi punasipuli ohuiksi viipaleiksi, lorota päälle oliiviöljyä ja omenaviinietikkaa sekä ripaus sokeria, anna tekeytyä jääkaapissa muun pizzan valmistamisen ohessa. Marinoidut punasipulit säilyy myös seuraavaan päivään, joten voit valmistaa tämän myös päivää ennen pizzan valmistumista, jolloin marinointi vain voimistuu.


Levitä esipaistetun pizzapohjan päälle pari-kolme ruokalusikallista pestoa (itse käytin vihreää pestoa, mutta mikä muu pesto käy myös yhtä hyvin). Älä liioittele peston määrässä, sillä öljyinen pesto voi silti imeytä pizzapohjaan ja viedä pois siitä rapeutta.

Ripottele päälle kevyesti juustoraastetta.

Asettele päälle marinoituja punasipulirenkaita ja kirsikkatomaattiviipaleita.

Laita takaisin uuniin noin 7 - 10 minuutiksi. Tarkkaile. Ota pois kun reunat näyttävät mielestäsi sopivan ruskettuneilta makuusi.

Ripottele päälle lopuksi tuoretta yrttiä kuten rucolaa ja halutessasi esimerkiksi pistaasipähkinän murusia.

Nauti heti.

MOSCOW MULE


Moscow mule eli moskovan muuli on klassikkodrinkki, jota minä maistoin onnekkaan sattuman kautta ensimmäistä kertaa vasta hiljattain.

Olimme syömässä Tallinnan ihanassa Kivi Paper Kääridissä, joka sijaitsee Telliskiven alueella. No, olimme tilaamassa alkudrinkit ja tutun nimistä drinkkiä pyytämässä. Siihen olisi kuitenkin kuulunut jäämurskaa, joka oli loppu. Näinkin voi ilmeisesti käydä. Että ei vain jokin pääruuan raaka-aineista vaan myös jäämurskat voi loppua... Kysyin mukavalta tarjoilijalta mitä hän suosittelisi ja hän suositteli Moscow mulea! Sitä tulikin pöytään isohkon peltimukillisen verran ja voi että se maistui raikkaalta ja hyvältä. Miksi en ollut maistanut tätä aikaisemmin? Tuli katsottua mitä drinkki sisältää, eikä lista ollut loputon: Stolichnaya-vodkaa, Fever Tree Ginger beeriä (eli inkivääriolutta), limeä ja jäätä!

Nyt siis jaan teillekin tämän ihastuttavan drinkin, jos sinäkin olet ollut epätietoinen tällaisen olemassaolosta tai et ole maistanut. Maista ihmeessä. Toki jos et välitä Ginger beeristä, niin sitten suosittelen jättämään väliin. Tämä nimittäin maistuu lähinnä siltä. Oikeastaan tämä maistuu todella paljon inkivääriltä. Eli jos et pidä inkivääristä ollenkaan, niin tämä ei ole your cup of tea.

Oikeaoppinen Moscow mule tehdään kupariseen peltimukiin, mutta sellaisia ei löytynyt omasta takaa Listalla kyllä on, sillä ainakin tämä drinkki sopi todella hyvin sellaiseen ja tuntui pitävän drinkin jääpaloineen kylmänä hyvinkin pitkään lämpimässä ilmassakin. Olimme siis ravintolan patiolla lämpimänä kesäiltana. Ja ne kupariset mukit olivat muutenkin todella hienot!

Kun kaupasta oli tullut bongattua Fever Treen Ginger Beer (suosittelen nimenomaan tätä, näissä voi olla eroa!), niin oikeastaan olikin jo drinkin ainekset, sillä autenttisen vodkan sijaan tuli kokeiltua koskenkorvaa... No, samapa tuo... Ginger Beer maistuu niin voimakkaalta. Sittemmin tuli kyllä hankittua Stolichnaya-vodkaa. Kupariset peltimukit tuli korvata jollain ja keksin, että Iittalan Tsaikka-lasit voisivat olla erinomaiset. Ne ovat ehkä pienehköt, mutta tähän drinkkiin sopivat kahvoineen silti erinomaisesti. Huomasin muuten, että Tsaikoista on tullut ihanat ruusukultaisetkin versiot. Joka tapauksessa olipa hauskaa oivaltaa, että kyllä näitä laseja voi käyttää glögiajan ulkopuolellakin....


Vaan miten se drinkki tehdäänkään?


Ensin lasi täyteen jääpaloja.

Tämän jälkeen mitataan 4 cl (Stolichnaya) vodkaa.

Lopuksi (Fever Tree) Ginger Beeriä niin paljon kuin lasiin mahtuu.

Sekaan hieman limen mehua ja koristeeksi limeviipaleet. 


Vaikka drinkki saattaa olla hieman enemmän kallellaan kesään kuin syksyyn, niin ihan erinomainen vaihtoehto esimerkiksi Gin Tonicille.

Fever Treen Ginger Beeriä saa hyvin varustetuista kaupoista ja Alkoista, itse olen bongannut Prismasta ja K-Supermarketista ainakin. Ginger Beeriä ostaessa saatetaan kysyä papereita, vaikka alkoholia se ei pidä siis sisällään ollenkaan. Itseltä kysyttiin paperit, mikä on ehkä hieman huvittavaa.... Älä siis pistä kauppa-asialle alle 18-vuotiasta. Kombuchaakin ostaessa saatetaan kysyä paperit, kuulin tältä kassalta papereita näyttäessäni ja todetessani että se ei pidä sisällään ollenkaan alkoholia.

P.S Oletko huomannut, että pidän melko aktiivisesti yllä Instagram-tiliä @soupzblogi? :) Viime aikoina olen esimerkiksi esitellyt ravintoloita ja muita paikkoja Tampereella. Esimerkiksi viime viikkoinen pintxo-kierrokseni löytyy Instagramista! Huh, olipahan hyviä pintxoja ja aivan mainio tapahtuma tuo Tamperrada.

Boltsit maukkaassa tomaattikastikkeessa

Botsit, boltsit... 

Viime viikolla kävin hakemassa suoraan Leivon leipomon myymälästä heidän kehittämiään pyöryköitä. Vegaanisia kasvispyöryköitä, joiden piti alun perin olla pieniä sämpylöitä. Se vaan jää arvailujen varaan olisivatko saaneet yhtä suurta suosiota mitä nämä ruoanlaitossa monikäyttöiset pallukat ovat. Niitä voi napsia välipalana suoraan rasiasta (testasin), viipaloida lämpimän leivän päälle (testasin) ja niitä voi ylipäätänsä käyttää samaan tapaan kuin lihapullia tai muita pyöryköitä.

Vasta eilen pääsin tekemään niistä ruokaa. Käytin sekä originaleja että chili-tomaattisia yhteensä rasiallisen verran (250 g) chili-tomaattien ollessa pääosassa (originalit päätyivät enimmäkseen suoraan rasiasta suuhun). Oma suosikkini lienee chili-tomaatti, se ei ole sellaisenaan edes kovin tulinen, mutta maukkaampi kuitenkin varsinkin kylmänä.

Tähän kastikkeeseen uskalsin siis lisätä tuorettakin chiliä. Oikeastaan tein tomaattikastikkeen pitkälti pizzakastikkeen mukaisesti, mutta pienillä variaatioilla. Punaviiniä en juuri lisäile kastikkeeseen yleensä, mutta sitä sattui olemaan käsillä. Ja hyväähän se kastikkeelle teki. Mikäli et halua käyttää punaviiniä, voit käyttää yhtä hyvin vähän enemmän vettä ja lisätä vaikka tilkan balsamicoa terävöittämään makua. Tomaattimurskaan lisään aina itse sokeria! Kokeile vaikka itse ja huomaat eron sokerittomaan. Tomaattikastikkeen kuuluu mielestäni vain olla tasapainossa suolaisuudeltaan ja makeudeltaan.

Alla resepti, jolla valmistuu 3 - 4 annosta. Ei olisi myöskään hullumpaa syödä tätä sellaisenaan muhennoksen tyyliin. Kastike säilyy myös hyvin seuraavaankin päivään.


Boltseja maukkaassa tomaattikastikkeessa

rasiallinen Boltsi-pyöryköitä (250 g)
400 g hyvää tomaattimurskaa (esim. Mutti)
1 dl punaviiniä
1 - 2 dl vettä
1 - 2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
pieni tuore chili
2 - 3 rkl sokeria
(muutama kirsikkatomaatti)
tuoretta basilikaa
suolaa
mustapippuria

lisäksi pastaa esimerkiksi spaghettia (n. 100 g/henkilö)

koristeeksi: parmesaania lastuina, tuoretta basilikaa

Jätä vain parmesaani pois, niin ruoka on vegaaninen. :) 

Ota Boltsit jääkaapista huoneenlämpöön. Pilko sipulit ja valkosipulit.
Kuullota sipuleita oliiviöljyssä pannulla, älä ruskista.
Lisää tomaattimurska purkeista, saat loputkin purkeista huuhtomalla vedellä. Lisää nyt myös vettä
ja punaviini. Lisää joukkoon myös tuoretta chiliä, sokeria, suolaa ja halutessasi mustapippuria.

Tuoreet kirsikkatomaatit ovat myös hauska lisä kastikkeeseen. Puolita kirsikkatomaatit tai laita kokonaisina ja lyttää varovasti lastalla. Lisää myös Boltsit kastikkeeseen.

Anna kastikkeen hautua keskilämmöllä. Lisää nestettä makusi mukaan. Aivan lopuksi tarjoilun häämöttäessä ja pastan ollessa valmista laita vielä liesi täysille.

Kiehauta kastikkeen tekeytyessä kattilassa runsas määrä vettä. Lisää sitten roimasti suolaa ja lisää pasta, keitä al denteksi.


Vinkki spaghetille: katkaise käsin puoliksi tai nauhamaisen tuorepastan ollessa kyseessä leikkaa saksilla puoliksi. Itse oivalsin tämän niksin vasta joitakin kuukausia sitten ja se mullisti maailmani. Spahgetti/tagliatelle on yhä silloin sopivan pitkää, mutta helpommin haarukoitavaa.


Kokoa pasta ja kastike annoksiksi. Lisää pinnalle halutessasi vielä parmesaanilastuja ja tuoretta basilikaa.


Vinkki parmesaanille: Raasta lastut juustohöylällä veitsen sijaan. Paljon helpompaa. Lastut voi tämänkin jälkeen halutessaan murentaa käsin pienemmiksi.

Punajuuri-spelttipiiras

Nyt on punajuurien aika!

Muistelin menneisyydessä kehittäneeni mainion punajuuri-spelttipiiraan reseptin, mutta olin unohtanut sen mainioudestaan huolimatta. Hieman kehittelin vielä siitä reseptiä tänään. Päätin osallistua myös tällä reseptillä Parhaiden ruokablogien syyskilpailuun. Päätös osallistua vahvistui maisteluraadin hyväksynnällä. Ja ennen kaikkea sillä, että itse totesin tämän oikeasti todella todella mehukkaaksi. Reseptiä voi äänestää syyskuun puolivälin aikaan, sitä ennen ehtii itse testailemaan reseptiä. Edit 15.9.: Äänestys on alkanut. Linkistä suoraan äänestykseen, jossa samalla voi itse osallistua herkulliseen arvontaan.

Suurin vaiva lienee punajuurien käsittely, mutta sen jälkeen piiras maistuu entistä paremmalta. Ethän käytä etikkapunajuuria, vaan kuorit ja raastat punajuuret itse. ;) Hieman pähkinäinen spelttijauhojen maku, punajuuren makeus ja fetajuuston suolaisuus yhdistettyinä tuoreisiin yrtteihin on loistava kombo. Juomaksi sopii esimerkiksi raikas valkoviini.

Resepti alla.


Pohja:

 125 g voita 
 4 - 4,5 dl spelttijauhoja 
 1 vapaa/luomumuna 
 2 rkl kylmää vettä 

Täyte:

 noin 8 keskikokoista punajuurta (yhteensä noin 400 g) 
 1 prk ranskankermaa (150 g) 
 1vapaa/luomumuna 
 suolaa 
 mustapippuria 
 100 - 150 g fetajuustoa 



Työvaiheet:

Valmista ensin pohja. Sekoita keskenään hieman pehmennyt voi, spelttijauhot, muna ja noin 2 rkl kylmää vettä. Lisää jauhoja niin, että pohja on tasainen ja pehmeä, eikä tartu sormiin. Älä lisää jauhoja yli tarpeen, sillä se vain kovettaa taikinaa. Laita taikinapallo kelmuun ja jääkaappiin vähintään 30-60 minuutiksi. Tämän jälkeen voitele piirasvuoka öljyllä ja painele pohja vuokaan (halkaisijaltaan noin 26 cm) tai kauli ensin kevyesti jauhotetulla alustalla pohjaa. Pistä vuoka pohjineen takaisin jääkaappiin odottelemaan täytettä.

Siirry sitten valmistamaan punajuuritäytettä. Kuori punajuuret ja raasta karkeaksi. Käytä halutessasi muovihanskoja, sillä punajuuri totisesti värjää kädet. Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Pehmennä punajuuriraastetta muutama minuutti öljyssä pannulla. Lisää joukkoon suolaa ja mustapippuria myllystä. Ota pois liedeltä. Sekoita joukkoon ranskankermaa ja muna.

Levitä täyte tasaisesti piiraspohjalle, joka on levännyt jääkaapissa.

Kuumenna alatasolla uunissa noin 15 minuuttia. Ota sitten uunista ja ripottele päälle murustettua fetaa. Pistä takaisin uuniin 10 - 15 minuutiksi. Piiras on valmis, kun pohjataikinaa ei tartu haarukkaan.

Anna piiraan vetäytyä huoneenlämmössä. Itse annoin vetäytyä noin tunnin.

Ripottele päälle tuoretta kotimaista yrttiä kuten (villi)rucolaa tai basilikaa tai vaikka molempia. Nauti!

Munakoisorisotto


Jos olet menestynyt juuri sienien poimimisessa, niin onnittelen sinua ja suosittelen risoton valmistamista. Jos et ole juuri käynyt sienimetsässä (etkä edes sienitorilla), niin yksi hyvä vaihtoehto on munakoiso. Munakoiso on kuitenkin yksi vihanneksista mikä menee lähelle sienimäistä tuntumaa. Toki voi olla niinkin, että sienet eivät ole juttusi, mutta munakoiso voikin olla. Suosittelen joka tapauksessa! Satokausikalenterin mukaan on myös munakoison aika.

Aiemmat risottokokkailuni ovat rajoittuneet lähinnä sieniin ja parsaan, mutta voi kuinka hyvää risottoa voi saada aikaan munakoisostakin. Hyvä risotto on hyvää aivan sellaisenaankin, mutta jos risottoa haluaa nauttia pääruokana, niin munakoiso tuo siihen hyvää täyteläisyyttä!

Itse valmistan risoton kuten alla.



Tarvitset:

1 sipuli
3 - 3,5 dl keittämätöntä risottoriisiä (Carnaroli/Arborio)
kasvislientä 8 - 10 dl
noin 1 dl valkoviiniä
noin 1 rkl voita
1/2 - 1 sitruuna (kuorta raastettuna ja mehua)
tuoretta persiljaa
kourallinen raastettua Grana Padanoa tai parmesaania
(suolaa)
(mustapippuria)

Munakoisorisottoon käytin yhden pienen munakoison.


Alkuvalmistelut:

Aloita munakoisosta. Pese munakoiso hyvin. Leikkaa munakoiso pyöreiksi viipaleiksi ja asettele leivinpaperille pellille. Ripottele suolaa. Munakoiso itkettyy. Tämän vaiheen voi mielestäni jättää pois. Itse en pyyhkinyt talouspaperilla, vaan laitoin uunin kuumenemaan 200 asteeseen ja laitoin viipaleet uuniin sen ollessa kuuma. Päälle hölskytin vielä oliiviöljyä. Uunin kuumenemista odotellessa siirryin muihin risoton työvaiheisiin. (Muista laittaa munakoiso uuniin sen ollessa kuuma ja tarkkaile, munakoiso on kypsää kun haarukka menee läpi ja pinnalla kaunis rusketus, voit lisätä grillivastustakin loppuvaiheissa. Kaiken kaikkiaan kypsenemiseen menee 15 - 25 minuuttia)

Valmista kasvisliemi omassa kattilassaan. Kiehauta noin 10 dl vettä 1-2 kasvisliemikuution/fondin kera. Kun liemi on kiehautunut, niin pidä kattilan kansi visusti kiinni.

Kuori ja pilko sipuli silpuksi.

Raasta Grana Padanoa tai parmesaania kourallinen. Desin verran on ihan hyvä määrä. Ethän halua, että koko risotto maistuu vain juustolta.

Raasta pestyn sitruunan kuori ja purista noin puolikkaan sitruunan mehu. Voit puristaa myös toki koko sitruunasta mehut, mikäli pidät sitruunaisesta mausta.



Itse asiaan:


Ota esiin riittävän iso kattila. Tulet valmistamaan tässä kattilassa koko risoton liemineen. Et siis tarvitse erillistä paistinpannua.Kuullota oliiviöljyssä sipulisilppua.

Huuhtele siivilässä risottoriisi ja lisää kattilaan. Kuullota nyt myös riisiä kunnes riisi hieman kuultaa. Voit lisätä myös oliiviöljyä.

Lisää nyt joukkoon valkoviiniä ja anna sen imeytyä.

Nyt voit vähitellen lisätä kuumaa kasvislientä joukkoon. Lisää vähän kerrallaan esimerkiksi kauhallinen tai desin verran. Sekoittele koko ajan varsinkin alkuvaiheessa, jotta riisi ei pala kattilan pohjaan. Anna veden imeytyä melkein täysin ennen kuin lisäät lientä.

Risottoon käytetään monesti myös voita tuomaan täyteläisyyttä. Voin voi lisätä alkuvaiheessa öljyn kera tai sitten sen voi lisätä myös liemen lisäämisen alkuvaiheessa.

Lisää lientä vähän kerrallaan kunnes risotto on al dente eli sopivan napakkaa makuusi. Huomaa, että kaikkea lientä ei tarvitse käyttää vaan tarpeen mukaan. Jätä risotto sopivan valuvaksi (jolloin lientä kuluu vähän enemmän).
 
Aivan loppuvaiheessa lisätään joukkoon uunissa paahdettu munakoiso pieniksi kuutioituna sekä  raastettu juusto ja sitruunankuori sekä -mehu ja tuore silputtu persilja. Lisää joukkoon tarvittaessa suolaa. Mustapippuria voi laittaa myös varoen, mutta useimmiten olen jättänyt vahvemmat mausteet risotosta ja antanut sen loistaa vain sellaisenaan.


Viimeistely:

Voit viimeistellä risoton lopuksi vielä esimerkiksi uunissa paahdetuilla kirsikkatomaatin puolikkailla, pistaasipähkinöillä ja Grana Padanon tai parmesaanin lastuilla.

Tarjoile ja nauti välittömästi!

Risotto on edukseen vain samana iltana. Seuraavana päivänä tai melkein jo heti valmistumisen jälkeen koostumus ei ole paras mahdollinen. En siis suosittele valmistamaan risottoa yli tarpeiden.
Tällä ohjeella risottoa valmistuu 2 - 3 ruokaisaa annosta.

Kesäpäivän nopeat ja herkulliset vegehodarit



4 hotdogia
puolikas paketti (tomaatti)nyhtökauraa
puolikas suippopaprika
(valmista) paahdettua sipulirouhetta
tuoretta korianteria
limeä
(valmista) paholaisenkastiketta

Ota esille ainekset. Tämä onkin erityisen helppoa varsinkin jos paholaisenkastike on kaupasta ostettu purkki. Oma löytyi Lidlistä kokeiluun kuten myös nuo hodarisämpylät. Paista sitten puolipaketillinen nyhtökauraa, lisää joukkoon vielä hetkeksi suippopaprikakuutiot.

Lämmitä hetki hodareita haluamallasi tavalla. Kuumana kesäpäivänä (kuten sellaisena kuin tämä postaus on kirjoitettu ja julkaistu) voi olla järkevää lämmittää hetki vain mikrossa, sillä tulee ihan hyvä. Levitä sitten pohjalle haluamasi määrä makeantulista paholaisenkastiketta, päälle nyhtökaura-paprika-seosta, paahdettua sipulirouhetta, tilkka limenmehua ja muutama korianterinlehti (jätä pois tai korvaa muulla yrtillä mikäli korianteri ei lukeudu suosikkeihisi).

Nauti välittömästi kylmän virvoitusjuoman kera. :)

Herkulliset nyhtökauralla täytetyt paprikat


Täytetyt paprikat 3 - 4 hengelle

3 suurta paprikaa / neljä pienempää


oliiviöljy ja/tai aurinkokuivattutomaattien öljyä
2 sipulia kuutioituna
(pari valkosipulinkynttä)
tuore chili
muutama oliivi paloiteltuna
muutama aurinkokuivattu tomaatti pieniksi kuutioituina & purkin öljyä
puoli pakettia maustamatonta nyhtökauraa
2 dl (keittämätöntä) couscousia paketin ohjeen mukaan kypsennettynä
tuoretta timjamia
suolaa
tilkka paprikajauhetta
(juustoa raastettuna)

Paprikat ja varsinkin ulkomaiset sellaiset eivät ehkä ole ekologisimpia ja hinnaltaan edullisimpia. Yleensä suosinkin kotimaisia makeita suippopaprikoita, mutta täytettyjä paprikoita varten oli ostettava isoimmat paprikat mitä kaupasta löytyi. Eri väreissä on hintaeroja, muistaakseni punainen oli kallein ja vihrein edullisin. Keltainen paprika voittaa ehdottomasti vihreän, joka useimmiten maistuu vain kitkerältä. Tosin tähän voisi hyvin sopia sekin, sillä täyte on itsessään niin maukas.

Reseptin ainesmäärillä tuli täytettyä kaksi suurta keltaista paprikaa. Paino oli noin 80 g/kpl. Koska täytettä jäi jonkin verran yli, niin tuumasin että ohjeen määrä riittää kolmeenkin vastaavanlaiseen paprikaan tai muutamaan pienempään. Yhtä hyvin voi täyttää vain minun tapaan kaksi paprikaa ja herkutella loput täytteet sellaisenaan, mikäli täytettä tosiaan jää yli. Kannattaa myös valita paprikat, jotka pysyvät hyvin pystyssä. Siis ennemmin matala ja leveä kuin korkea ja vaappuva. Jos ei löydy, niin yhtä hyvin voi valmistaa vaappuvimmistakin, mutta tarjolle ei ole silloin helppo laittaa kokonaisena ja näyttävänä. Paprika kypsennetään kuitenkin uunissa puolikkaina ja useimmiten syödäänkin niin, joten loppujen lopuksi paprikan muodolla ei ole suurta merkitystä.

Jos haluat paprikan päälle hatun, niin leikkaa tällöin vaakasuunnassa matala hattu. Myös hatun päälle voi laittaa kevyesti täytettä, mikäli mahtuu. Koverra sisus eli valkoiset osat siemenineen varovasti, sormin on hyvä, sillä paprikan tulee pysyä ehjänä.

Valmista täyte: Valmista 2 dl couscousia paketin ohjeen mukaan. Nopeasti valmistuva couscous saa jäähtyä, joten tämän voi hoitaa ensin pois alta tai muun valmistelun ohessa. Itse muuten lisään valmiin couscousin joukkoon yleensä myös kurkumajauhetta väriä tuomaan.

Pilko ainekset. Kuullota ensin sipuleita ja lisää tämän jälkeen muut ainekset tuoretta yrttiä lukuunottamatta ja jatka kuullottamista. Huom. aurinkokuivattujen tomaattien öljy on useimmiten maistuvaa ja sopii lisäöljyksi. Voit oikeastaan paistaa kaikki vain tässä öljyssä, kunhan sitä jää jäljellä oleviin tomaatteihin purkissa. Lisää joukkoon tuoretta yrttiä (timjami on hyvä valinta).

Lisää joukkoon lopuksi kypsennetty couscous. Täytä paprikoiden puolikkaat. Ripottele päälle hyvää juustoraastetta esimerkiksi Goudaa. Voit myös jättää tämän pois kokonaan tai käyttää vegaanista juustoa.

Paista uunissa 200 - 225 asteessa kunnes paprikat hieman kurtistuvat ja saavat väriä pintaan. Lopussa voit lisätä hetkeksi grillivastuksenkin päälle, mikäli sellainen löytyy.

Nauti heti.

Kreikkalainen salaatti sopii kesäpäiviin ja -iltoihin



Sen lisäksi että kreikkalainen salaatti on yksi simppeleimmistä salaateista ja ruokalajeista, on se ainakin lähestulkoon kuin ekoteko. Ekotekoon kuuluu syödä kausiruokaa eli sesongin mukaisia aineksia läheltä. Satokausikalenteri, mikä löytyy omankin jääkaapin ovesta, on yksi tapa saada vinkkejä kausituotteista niin kotimaisten kuin ulkomaisten ruokien osalta. Tällä hetkellä sesongissa on, sanomattakin selvää, kotimaiset vihannekset kuten tomaatti, kurkku, salaatti ja sipuliakin saa nipuittain. Salaatinlehtiä lukuunottamatta tämä kreikkalainen salaatti pitääkin sisällään kaikkia noita. Minäkin olen nyt oppinut, että niin sanottu aito kreikkalainen salaatti, Horiatiki, ei pidä sisällään salaatinlehtiä! Eikä niitä tässä kaivatakaan. Mikään ei ole kuitenkaan kiellettyä sen suhteen mitä itselleen haluaa kokata. Tai ainakin lähes tulkoon ei ole kiellettyä....

Salaatinlehtiä ei kuitenkaan oikeastaan tarvita ja ihan totta ne helposti voisivatkin nahistua oliiviöljyn joukossa. Jollei sitten laita niitä salaattipediksi ja sekoita muita aineksia kulhossa keskenään. Oliiviöljyhän on tosiaan yksi ehdottomista raaka-aineista.



Kaksi runsasta salaattiannosta

2-3 pientä punasipulia pieninä suikaleina
puolikas kurkku kuutioina (tai muutama kotimainen avomaankurkku)
2 tomaattia lohkoina (1 per syöjä)
puolikas paketillinen fetajuustoa murustettuna/isona viipaleena päälle aseteltuna
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
kivettömiä oliiveja viipaloituna (tai halutessaan kokonaisina)
(kuivattua yrttiä esimerkiksi Herbs de Provence)


Näin yksinkertaisilla raaka-aineilla saa tosiaan aikaan kelvot ja runsaat salaatit. Fetajuusto takaa kyllä täyttävyyden, vaikka muuta ensin epäilisi (Varsinkin jos rinnalla on vielä jotain hyvää tuoretta leipää.) Toisaalta eihän sitä varsinkaan kuumina kesäpäivinä jaksa juuri välttämättä syödäkään. Tai kokata. Siitäkin tämä on hyvä, että uunia tai liettä ei tarvita. Salaatti on myös helppo ottaa mukaan vaikka evääksi.

Itse muuten kasasin salaatit suoraan lautaselle pyöräytettyäni kulhossa sipulit ja kurkut. Extrana laitoin päälle vielä hieman auringonkuivattua tomaattia suikaleina, pistaasipähkinää ja tuoretta minttua. Lautasille suoraan laitettuna annoksista saa kieltämättä halutessaan vaikka kuinka näyttävät. Maistuisiko sinulle kreikkalainen salaatti?


P.S Soupz löytyy myös Instagramista @soupzblogi. :) 

Testissä: Beanit-härkäpapusuikaleet



Törmäsin hiljattain kaupan kasvisruokaosastolla sopuhintaan uutuuteen nimeltään Beanit. Kyseessä on Härkiksen tekijän uusi innovaatio: härkäpapusuikaleet. Eli suomalainen tuote, mikä valmistetaan Kauhavalla Etelä-Pohjanmaalla.

Totta puhuen suikaleet paketissa eivät näyttäneet kovin houkuttelevilta enkä odottanut suuria. Siksi yllätyin erittäin positiivisesti tähän heräteostokseen, josta en jostain syystä ollut kuullutkaan. Härkis on kyllä ihan maistuvaa, mutta toisaalta toisinaan jauhomaista. Beanit-suikaleissa on purutuntumaa.

Nämä suikaleet kannattaa pyöräyttää pannulla ja mahdolliset könttimäiset yhteenmuodostumat voi veitsellä pilkkoa pienemmiksi. Suikaleiden erikokoisuus muodostui loppujen lopuksi huonoimmaksi ominaisuudeksi, mutta se oli pieni paha loppujen lopuksi. Samaa könttimäisyyttä olen havainnut myös pulled oumphissa muuten, vaikka Beanitit myydään kylmätuotteena, ei pakkasessa, sekä ilman kastiketta.

Näin ensi alkuun halusin testata reseptiä, mikä tuli paketin pahviläpyskässä. Sticky Beanit kuulosti erinomaiselta ja helpolta. Nämä ainekset löytyivät myös kaapista hunajaa ja inkivääritahnaa lukuunottamatta. Inkivääritahnan sijaan tuli raastettua joukkoon tuoretta inkivääriä. Hunajan voi myös hyvin korvata siirapilla, jollain kasvisperäisellä tuotteella.

Annoksia tulee 2 - 3 kappaletta kun syö esimerkiksi nuudelien kera. 1 nuudelikiekko per syöjä on sopusuhtainen määrä kastikkeeseen suhteutettuna.

Itse lisäsin kastikkeen joukkoon myös sipulin ja makean suippopaprikan. Paistoin sipulit ensin pannulla erikseen ja laitoin syrjään, jotta pystyin keskittymään ja pyörittelemään pelkästään suikaleita kastikkeessa. Loppuhetkellä lisäsin paistetut sipulit sekä paprikan joukkoon. Nuudelit valmistuivat siinä ohessa. Ne lisäsin myös pannulle ja pyöräyttelin kastikkeessa. Annos tuli viimeisteltyä korianterilla. Se sopi loistavasti tähän ruokaan!

Suosittelen beanitia jos pidät pulled oumphista, mutta hinta kauhistuttaa ja haluat tehdä itse kastikkeen. Sticky Beanit ainakin tuo mieleen pulled oumphin, mutta on noin puolet edullisempikin jopa. Tämän maustamattoman lisäksi löytyy kahta eri makua. Suosittelen toki maustamatonta ainakin Sticky Beaniteihin.

-----------------------------------------------------------

Sticky Beanit (resepti myös ainakin tavallisessa beanit-rasiassa):

1 rasia (250 g) Beanit Härkäpapusuikaleita
1 rkl öljyä

Kastike:

0,5 dl soijakastiketta
1 tl inkivääritahnaa / raastettua tuoretta inkivääriä
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
0,5 dl juoksevaa hunajaa/siirappia
2 rkl sitruunan mehua
puolikas- 1 punainen chilinpalko

1 rkl seesaminsiemeniä

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään. Paista suikaleita ensin öljyssä pannulla muutama minuutti kunnes pinta on rapea ja kauniin värinen. Lisää pannulle suikaleiden joukkoon maustekastike. Kiehauta nopeasti.  Nauti! 



P.S Löydät Soupzin myös Instagramista @soupzblogi  :) 

Mansikkapesto


Kas vain, kyllä mansikat taipuvat pestoonkin. Sain hulluhkon päähänpiston käyttää viikonlopun 5 kilon mansikkasadosta osan lisukkeeseen, jota pestoksi kutsun. Öljyä tämä pesto ei kuitenkaan tarvitse. Kenties juuri mansikkaa ylenmäärin kannusti kokeilemaan. Jääkaapista löytyi myös leipäjuustoa ja juuri siihen tähtäsin. Mansikkapestoa & leipäjuustoa, mmm.... Näin lakkahillo korvautuu ajankohtaisella satokauden annilla. Mansikasta riippuen tämäkin pesto voi kuitenkin olla hieman kirpsakka ja siemenet sekä pähkinät antavat lakkahillomaista tuntumaa. Ne myös taittavat mansikan makeutta.

Pesto/hilloke on täysin vegaaninen ja vaihtamalle leipäjuuston vegaaniseen lisukkeeseen, se sopii kaikille.

Noin 10 ruokalusikallista valmista mansikkapestoa sisältää:

100-120 g mansikkaa (noin 7 isohkoa mansikkaa) 
puoli ruukkua tuoretta basilikaa
3 rkl auringonkukansiemeniä
2 rkl cashew-pähkinöitä

Siemenien ja pähkinöiden suhdetta voi vaihdella. Voit tehdä esimerkiksi pelkästään cashew-pähkinöistäkin peston.

Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Nauti. 

Jos kokeilet, niin tulehan kertomaan minkä kanssa nautit :)

Rullati rullaa kesärullaa


Oletko koskaan valmistanut kesärullia?

Minä valmistin tässä eräänä viikonloppuna kahteen otteeseen ja sitä ennen kokeiluja oli ollut vain kerran. Voin siis todeta, että mestari en ole vielä siihen mitä tulee rullien käärimiseen ja estetiikkaan. Harjoittelu kuitenkin tekee mestarin ja toisella kerralla viikonlopun aikana onnistui jo paljon paremmin.

Mitä tulee kesärullien estetiikkaan, olen sitä mieltä, että se on yksi oleellisimpia asioita tämän ruokalajin valmistamisessa. Motivaation tekemiseen voi löytää, jos haluaa tarjota näyttävän ja maistuvan ruokalajin. Kuitenkin yksi tärkeimmistä asioista on myös rullien kasassapysyminen eli tarkoituksena on tehdä jämäkät patukat, jotka ovat myös visuaaliset. Tuoreutta ei voi myöskään ylikorostaa.

Kesärullien valmistamiseen pätee siis kolme periaatetta: 

1) Visuaalisuus

2) Näppäryys

3) Tuoreus



ohutta riisinuudelia/vermisseliä

retiisiä

porkkanaa

tofua

varsiselleriä

korianteria

kurkua

tuoretta chiliä 

seesaminsiemeniä 

suippopaprikaa 


Rullien täytteeksi voi laittaa melkein mitä tahansa, mutta pysyttelisin kuitenkin kasvislinjalla. Eläinkunnan tuotteista ainoana sopivana näkisin katkaravut, jos pitää katkaravuista. Rullista ei tietysti tarvitse tehdä identtisiä, eli variaatiomahdollisuuksia riittää. Illanvieton ohjelmaan voisikin kuulua vaikka omien rullien täyttäminen (vrt. tortilloiden valmistus). 

Suosittelen tekemään vihanneksista pieniä ja ohuita. Varsisellerit kannattaa pilkkoa pieniksi paloiksi ja porkkanat voi höylätä ensin juustohöylällä tai kuorimaveitsellä ohuiksi. Vaihtoehtoisesti ne voi myös vaikka raastaa. Tofun voi paistaa tai käyttää sellaisenaan, marinoimattomana tai marinoituna. Kaikkia täytteitä voi varata suunnilleen 2 kpl kutakin noin 10 rullaa kohden. Sopiva vermisselin määrä on noin 100 - 125  grammaa (10 rullaa kohden).

Riisipaperiarkki kastellaan noin 15 sekunnin ajan lämpimässä vedessä. Jokin laakeahko astia käy tähän hyvin esim. lasagnevuoka, kunhan arkin saa kasteltua. Sitten ylimääräisen veden annetaan valua ja täytetään. Mitään tarkkaa määrää ei ole antaa, vaan ihan silmämääräisesti täytteitä per rulla. Ei kuitenkaan reunoille! Sitten rullaamaan leveää puolta alhaalta ylös. Ensin yhden kerran, jonka jälkeen taitetaan molemmat sivut keskelle. Vasta tämän jälkeen rullataan rullaksi ja mahdollisimman napakasti, mutta hellästi. 

Kesärullat nautitaan mieluiten mahdollisimman pian ja jonkin hyvän kastikkeen kera. Voisin sanoa, että 3-5 rullaa täyttää hyvin yhden nälkäisen syöjän. Jos valmiit rullat jo riittäisi, mutta täytteitä riittäisi, niin niistä voi valmistaa hyvin kylmän salaatin vaikka seuraavaksi päiväksi. Rullia ei kuitenkaan kannata valmistaa juuri jemmaan,  mutta jos näin tekee, niin kannattaa astia kelmuttaa.

Tyydyin tällä kertaa valmiskastikkeeseen ja olinkin valintaan todella tyytyväinen. Kaupasta nimittäin valkoitui melko satunnaisesti kastikkeeksi ennestään tuntematon maapähkinä-kookoskastike. Sen koostumuksesta ja mausta ei ollut mitään käsitystä ja se yllättikin parhaalla mahdollisella tavalla. Kastike oli enemmän paksua kuin litkua ja makukin hurjan hyvä. Eli jos mietitte hyvää kastiketta tähän tai vaikka vain kasvisten dippailuun, niin suosittelen deSIAMin maapähkinä-kookoskastiketta, joka on kasvispohjainen ja gluteeniton, valitettavasti ei kuitenkaan vegaaninen. Oma löytyi eksoottisten kastikkeiden ja mausteiden joukosta.


Suosittelen rullailemaan ja rouskuttelemaan! :)