kotiliesi

pannacotta & tyrni



Jos olet joko itse löytänyt tyrniapajia tai saanut lahjoituksena (tyrniä kasvaa vain valituilla alueilla Suomessa), niin onneksi olkoon tästä vitamiinipommista. Tyrni on maultaan voimakas ja kirpsakka, se tuo mieleen ne sweet & sour -hedelmäkarkit. Tyrnistä puristetun mehun voi juoda mielestäni sellaisenaan, mutta sitä voi toki hieman jatkaa vedelläkin. Olen juonut monet aamut jääpalan verran tyrnimehua shottilasista, mistä tulikin idea pieneen tyrniseen pannacotta -shottiin.

Näin valmistat pannacottaa (ohjeesta tulee noin 6-8 shottilasillista):

2 dl kuohukermaa
0,5 dl hyytelösokeria
0,5 tl vaniljasokeria

Mittaa pieneen kattilaan kaikki ainekset. Kiehauta. Sekoita koko ajan. Laske sitten lämpötilaa ja sekoittele vielä noin minuutti. Ota tämän jälkeen pois liedeltä ja kaada astioihin, joista aiot tarjoilla. Laita jääkaappiin jähmettymään vähintään 2 tunniksi, mitä pidempään sitä kiinteämpää, mutta nauti kuitenkin mielellään seuraavan päivän aikana (kuohukerma).

Kun pannacotta on jähmettynyt, voit kaataa sen päälle pienen tilkan tyrnimehua. 
Korvaa tyrnimehu jollain muulla, mikäli ohje houkuttaa mutta et pääse käsiksi tyrnimehuun tai et koe tyrniä muuten omaksi mauksi.

Pannacotta-shotit ovat hauska idea juhliin, sopivat myös isomman aterian jälkiruuaksi. Olisiko ideaa myös Halloween-teemaisiin juhliin tyrni-/appelsiini-/mangomehulla? 

tomaattinen linssikeitto meksikolaisittain



Tämän linssikeiton resepti on kulkenut matkassa jo kauan. Joka kerta sitä tehdessäni muistan, kuinka sitä voisi hieman useammankin tehdä, sillä siihen on käytännössä olemassa aina ainekset (linssit säilyvät kuiva-ainekaapissa ja kaapissa on aina hyvä olla Mutti-tomaattimurskaa), se on mutkaton valmistaa ja se on maukasta. Lisäksi tämä keitto on nyt ajankohtainen monella tapaa: yhä viilenevät ilmat, opiskelijabudjetit lukuvuoden alettua ja onpahan mielessä myös eräs J. Niinistön lausunto linssikeitoista sun muusta. Tähän voi vaan lisätä, että kaiken lisäksi tämä keitto on supertäyttävää. Linsseissä on proteiinia hurjasti, ja niiden vuoksi tämä keitto onkin paksu ja täyteläinen. Halutessaan toki keitosta voi tehdä kuinka ohutta, mutta itse pidän tämän tuhdista ja ruokaista rakenteesta.

Lisäksi keiton voi halutessaan höystää lisukkeilla. Jääkaapista löytyneellä ranskankermalla ja persiljalla höystin vielä keittoa. Maustamattomat tortillasipsit kruunaavat kokonaisuuden. Lime tuo keittoon hapokkuutta, ja sitä voikin lisätä vielä keittokulhoonkin. Halutessaan persiljan sijaan voi käyttää myös korianteria, josta itse ainakin pidän nykyään yhä enemmän.

Resepti:

noin 3 dl punaisia linssejä
400 g Mutti-tomaattimurskaa
1 punainen suippopaprika
1 tuore chili
2 sipulia
2-3 valkosipulin kynttä
1 lime (mehu)
n. 7-8 dl vettä
suolaa
mausteita maun mukaan
(esim. intialainen Garam masala, jauhettu inkivääri... )

Huuhtele linssit kylmällä vedellä tiheäverkkoisen siivilän avulla.
Kuori ja pilko sipulit.
Kuutioi sekä chili että paprika pieniksi paloiksi.
Kuullota öljyssä sipulit (älä ruskista), lisää vielä joukkoon sekä valkosipuli, paprika ja chili.
Lisää sitten päälle kylmä vesi ja kiehauta. Lisää joukkoon huuhdellut punaiset linssit.
Keitä keskilämmöllä noin 15-20 minuuttia.
Lisää tomaattimurska ja limen mehu sekä mausteet (esim. tilkka Garam Masalaa, jauhettua inkivääriä) ja suolaa. Maista ja mausta tarvittaessa lisää.

Nauti sellaisenaan tai lisää päälle esimerkiksi ranskankermaa, silputtua persiljaa tai korianteria, limen mehua ja tortillasipsejä. 

Määrästä tulee 3-4 ruokaisaa annosta.

halloumihampurilainen chili-korianteri-kurkkusalaatilla ja porkkanaranskalaisilla

Tämä raikas ja täyttävä hampurilaisateria valmistuu ilman uunia ja on kevyt vaihtoehto kuumiin kesäpäiviin.



Nam! Rakastan itse halloumijuustoa. Kuulutko itse sen tykkääjiin? Kun käytän halloumia, niin nostan mielelläni sen pääasemaan. Halloumilla voi hyvin korvata siis pihvinkin ja koota hampurilaisen muuten omaan lempityyliin. Mielestäni se on kuitenkin niin erinomaista, että annan sen loistaa ja lisään mieluiten vain jotain raikasta.

Kuumien kesäpäivien kunniaksi halusin tehdä raikkaan kurkkusalaatin. Salaattiin tulee tuoreen raastetun kurkun lisäksi tuoretta korianteria sekä chiliä. Lisäksi kannattaa laittaa ripaus sokeria ja suolaa. Salaatti on sillä hyvä. Tuore kurkku raastetaan raastimella (helppoa ja nopeaa), korianteri silputaan pieneksi ja samoin chili. Kurkkuraaste valutetaan tiheän siivilän läpi. Kannattaa edesauttaa sitä painamalla vähän. Ainekset sekoitetaan yhteen ja laitetaan jääkaappiin tekeytymään. Jos salaatti on vielä hieman nestemäistä, valuta uudelleen siivilän läpi.

Kuvan nähtyäsi voi ajatella, että lisukkeena on vielä bataattiranskalaisia. Tein kuitenkin kaapissa olevista kesäporkkanoista tikkuja, jotka paistoin pannulla. Kuten kuvasta näkyy, niin kunnolla paistoinkin. Näppärä ja hyvä vaihtoehto bataatti- tai perunaranskalaisille varsinkin kun uunia ei tarvitse lämmittää! Porkkanaranskalaiset pysyvät myös napakoina! Nämä porkkanaranskalaiset maustoin vain suolalla ja pippurilla.

Samaan aikaan paistoin myös halloumiviipaleet. Hampurilaissämpylän puolikkaat voi paahtaa lopuksi leivänpaahtimessa, mikäli paahtimessa on tarpeeksi leveät paahdinosat. Muutoin suosittelen paistamaan kuumalla kuivalla pannulla tai jos haluat uunin välttämättä lämmittää, niin hetki uunissa riittää.

Lopussa reseptissä ei liene selitettävää, eli paahdetun sämpylän päälle kootaan halloumi, kurkkusalaatti sekä (voi jättää väliin) turkkilainen jugurtti.


Makoisia kesäpäiviä!

kesävihannes-mifu-wokki


Tämä kasvis-mifu-wokki syntyy muutamasta kauden tuotteesta, jotka hevi-osastolta bongasin, kuten kesäsipuleista, kesäporkkanoista ja tuoreista pavuista. Lisäksi joukkoon on laitettu tuomaan makua ja täytettä myös makeammasta suippopaprikasta sekä parsakaalista. Tuore chili tuo potkua (jätä väliin, mikäli et kaipaa yhtään potkua) ja seesamiöljy sopii täydellisesti wokkiin. Proteiinia sisältävät mifu-rakeet jakavat mielipiteitä, sillä ne eivät ole kuitenkaan vegaanisia ja ovat tavallaan kuin raejuustoa. En ole itsekään käyttänyt kovin usein, mutta ne ovat silti erinomaisia paistettuina ja tuovat tällöin mieleen halloumin ja raejuuston yhdistelmän, joista molemmista ainakin itse pidän. Mifun voi paistaa ensin pannulla erikseen varmistaakseen tasaisen paistopinnan, mutta sen voi heittää lopussa vihannesten joukkoon. Parsakaali ei muuten ole välttämättömyys, vaan voit korvata sen esimerkiksi suuremmalla määrällä papuja tai porkkanoita tai sitten jättää vain korvaamatta.

Tästä tulee noin kolme runsasta annosta esimerkiksi nuudeleiden kanssa nautittaviksi. Itse suosittelen munanuudeleita.

2 kesäsipulia varsineen
1-2 valkosipulin kynttä
1 tuore chili
kourallinen papuja
pari kesäporkkanaa
parsakaalia
suippopapaprika
rasiallinen mifu-rakeita
korianteria
seesamiöljyä
suolaa

Aloita huuhtelemalla tuoreet pavut ja poistamalla tarvittaessa tyviosat. Keitä 10 minuuttia vedessä ja huuhtele kylmällä vedellä.

Pilko kesäsipulit varsineen. Pilko tai suikaloi loput vihannekset.

Paista pannulla ensin mifu (mukana öljy, joten sitä ei tarvitse lisätä). Siirrä pannulta syrjään ja paista pannulla nyt ensin sipulit, porkkanat, paprikat ja parsakaali. Varo polttamasta valkosipulia. Lisää tuore chilikin. Heitä joukkoon vielä keitetyt pavut sekä paistetut mifu-rakeet. Lorauta joukkoon seesamiöljyä ja tarvittava määrä suolaa. Maista ja lisää molempia tarvittaessa.

cotton - uusi skandiravintola vanhassa teollisuusmiljöössä



Tampereelle on hiljattain avattu uusi ravintola. Cotton palvelee asiakkaitaan vanhan puuvillakehräämön (1899) uumenissa Lapinniemen kaupunginosassa. Tämä vanha tehdas tunnetaan nykyään suosittuna Holiday Clubin kylpylänä ja hotellina, ja asuupa siellä vakituisemminkin asukkaita. Paikallisetkin ovat tervetulleita päivälipulla polskimaan ja saunomaan. Sekä nauttimaan ravintolapalveluista. Yhdessä tai erikseen.

Lapinniemi sijaitsee hieman syrjemmässä keskustasta (~ 2 kilometriä), ja jos kylpemisen jälkeen ei huvita lähteä ydinkeskustaan, niin varsin hyvänä vaihtoehtona on Cotton. Kylpylän yhteydessä on myös hyviä pizzoja tarjoava Classic Pizza, mutta nyt puhukaamme Cottonista, jonne mielestäni tämän kokemuksen jälkeen voi lähteä varta vasten syömään kauempaakin.

Yhteistyössä Cottonin kanssa käytiin maistelemassa uuden ravintolan menua juomineen Juhannuksen alla, sekä tutustumassa muuten ravintolamiljööseen. Täytyy myöntää, että ravintola yllätti ja vei pisteet kotiin. Vaikka Jyrki Sukula en olekaan ja suhtaudun yleensä avoimin ja positiivisin mielin, niin en silti osannut odottaa näin positiivista kokemusta. Olisikohan Sukulallakaan valittamista? Keittiötiloja en nyt sentään lähtenyt tonkimaan, mutta epäilyksiä ei herää siihen suuntaan. Keittiöstä löytyy muuten puuhiiligrilli, joten listalta löytyykin puuhililigrillillä valmistettuja makuelämyksiä.


 
Cotton on ensimmäisen kerroksen takaosassa,  listapuoli on omalla puolellaan ja ensin on sekä baari että buffet-puoli, viihtyisän oloisia nekin. Meidät ohjattiin listapuolelle. Jos aulassa olisikin hälyistä ja kiireistä tulevien ja lähtevien asiakkaiden myötä, niin ravintolassa kyllä lähes unohtaa olevansa missään hotellissa ja hotellin ravintolassa.

Ensimmäiseksi ravintolassa huomion kiinnittää skandinaavisen moderni sisustus. Lämpimät puusävyt, kalusteiden muotoilut, pehmeä punainen sohvissa, Cottonin valokyltti sekä jokaisesta pöydästä löytyvät puuvillat. Puuvillat lepäävät maljakoissaan koreina ja pehmeinä ilman vettä. Suomessa ei niin kovin tuttu puuvilla ja veden puute maljakossa saa ihmisen pohtimaan aitoutta, mutta aidoksi se vakuutetaan. Ennen Cottonia tiloissa palveli ravintola Arthur. Tarjoilijan kanssa keskustelimmekin muodonmuutoksesta, sillä muistan tilat etäältä nähneenä aivan toisenlaisina. Oli valkoista pöytäliinaa ainakin. Vaikka skandinaavisuus onkin päivän sana, niin lämpimään puuhun en voi ainakaan itse koskaan kyllästyä, söpöt puuvillat ja jopa Cotton-kyltti tuo sitä jotain. Ja jotta ei menisi liian trendikkääksi, niin riittää, että kääntää katseen sivummalle: lasi-ikkunan läpi saattaa nähdä hotelliasiakkaiden kävelevän kylpytakeissaan huoneisiinsa. Se nostattaa fiilistä heti rennommaksi, sen lisäksi että palvelu on mutkatonta. Nurkassa olevaa television olemassaoloa kyllä ihmettelen hieman, sillä mielestäni se ei kuulu ravintoloihin. Päällä se ei sentään ole, toisin kuin baarin puolella oleva, josta tulee MM-jalkapalloa. Äänieristys on kuitenkin hyvä. Ravintolassa on muutenkin rauhallinen ja asiallinen meininki.


Lista on sopivan minimalistinen, jotta liikaa ei tarvitse miettiä. Vegaaneille lista voi tuottaa harmitusta. Pääruokalistalta löytyvä kvinoapihvi-annos saattaa tosin olla vegaaninen, mutta siihen liittyvää kirjainta ei annoksen kohdalta löydy, joten asia kannattaa varmistaa ja pyytää vegaanisena. Alkuruokalistalta löytyvä uudensadonsalaatti sentään ilman lisukkeita on runsas.


Ihan alkuun pöytään tuotiin talon omaa leipää sekä voita. Mehevää ja maukasta.


Alkudrinkit, miksipäs ei. Minä tilasin itselleni uuden drinkin, ginipitoisen mansikkadrinkin. Seuralainen muistaakseni tilasi Paloman.  Ruokien kanssa kumpikin tilasi omat lasillisensa viiniä, jotka olivat peräisin ainakin Ranskasta ja Itävallasta.


Alkupalaksi valitsin itselleni uudensadonsalaatin. Runsas ja värikäs salaatti näytti entistä värikkäämmältä ja raikkaalta laakealla mustalla lautasella. Ruokaisamman ja lihaisan salaatin ystävät voivat lisämaksusta tilata saman salaatin myös jokiravuilla ja fenkolilla tai broilerilla ja vuohenjuustolla. Tässä salaatissa on raikkaita kauden vihanneksia kuten lehtikaalia ja marinoituja retiisinsiivuja sekä paahdettuja pinjansiemeniä. Varsinkin retiisi muistutti tässä olemassaolostaan ja siitä kuinka hyvää se onkaan. Varsinkin tällä tavalla laitettuna se helli makunystyröitä. Salaatin kera oli tarjolla hyvää talon rievää. Lisäpisteitä jälleen omasta mainiosta tuoreesta leivästä!


Seuralainen valitsi etanapannun, joka oli varsin öljyinen. Lisukkeena paahdettua talonleipää, taisipa olla sitä samaa rievää mitä salaatin kera. Muutaman kerran etanapannuja maistaneena ja nyt myös yhden etanan napanneena, on vain hauska todeta kuinka monella eri tavalla pannut voidaan valmistaa. Etanapannu katosi suuhun hieman nopeammin kuin salaatti, olihan salaatissa niin paljon haarukoitavaa.


Seuralainen valitsi pääruuaksi ylikypsää porsasta, jonka päällä oli Huberin makkaraa. Lisäksi hauskalla esiinpanolla oli tarjolla talon lankkuperunoita, pieni salaatti (josta löytyi myös retiisiä) sekä bbq-majoneesia. Näyttävä annos lihansyöjälle.


Itselle ruokailun kohokohta oli ehdottomasti tilaamani kuha-annos. Sitä ei ollut vaikea valita, kasvisten ja kalan ystävänä. Pariloitu kvinoapihvi olisi toki ollut myös kokeilemisen arvoinen, mutta valintani oli silti aika selvä.

 Jos tarjoilija olisi kysynyt tämän jälkeen kaduttiko valinta menun vai samaan aikaan tarjoiltavan buffetin väliltä, olisin vakuuttanut että ei varmasti. Iltabuffet näytti myös houkuttelevalta, kun pääruokaa odotellessa tuli käytyä tarkastamassa sali, jossa se tarjoiltiin. Tarjoilijan kautta kokille välittyikin tieto annoksen erinomaisuudesta. Voi kuha sentään, kuinka hyvältä se maistuikaan kevyesti pinnalta rapsakoiksi paistettuina. Kahden kuhafileen alla makasi uusia perunoita ja olipa lisäksi myös grillattua parsaa. Jotta annos ei olisi käynyt liian yksinkertaiseksi, lautasella oli myös maukasta porkkanapyreetä, grillattu lime ja lisäksi myös kipossa tilli-limevineigrattea. Myös seuralainen kehui annosta ja nosti oman annoksensa yläpuolelle.


Pääruuan jälkeen olo oli varsin kylläinen, mutta kyllä aina varsinkin sorbetin tai jäätelön jaksaa. Valitsin listalta raikkaalta kuulostavan raparperisorbetin, jonka päällä oli mureaa kaurakeksiä ja kukkanen.


Seuralainen valitsi jälkiruuaksi talon suklaakakkua, jonka lisukkeena oli vadelmaa. Kakku maistui mehevältä ja varsinkin nougatosuus teki vaikutuksen.


Kahvitkin olisi ehkä maistunut, mutta sitä ei tullut kysyttyä, etelä-afrikkalaiset Nederburg Noble Late Harvestit -jälkiruokaviinit tuli kyllä valittua jälkiruokien kylkeen. Kippis ja nam.

Tähän oli hyvä lopettaa. Aika vierähti niin nopeasti, että ihanan tarjoilijamme kanssa emme olleet uskoa, kauan olimmekaan viettäneet aikaa. Tarjoilijan siis kysyttyä, että ottaisimmeko vielä jotain, niin olimme jo vallan tyytyväisiä ja kylläisiä, ja astuimme toisesta todellisuudesta ulos harmaaseen ja usvaiseen säähän. Kiitos ihana tarjoilija, joka mainitsit olevasi ensimmäistä päivää töissä ja kuitenkin tiesit vaikka mitä asioita ja palvelit kuitenkin kuin vanhakin konkari. Kiitos Cotton. Tänne palaan kyllä mielelläni.

No mites, keitä Cotton palvelee? Kannattaako keskustasta lähteä Lapinniemeen ja kannattaako jäädä kylpylään, vaikka menojalkaa vipattaisi?

Itselle ainakaan ydinkeskusta itsessään ei ole se oleellisin asia, vaan ravintolat kaupungin laitamillakin kiinnostaa. Cotton on kuitenkin riittävän lähellä ja sellaisenaan se voisi tavoittaa ulkopaikkakuntalaisten lisäksi varsinkin lähiseudun asukkaat. Lapinniemen alue on erityisesti kesäaikaan viehättävä miljöö veneineen ja järvimaisemineen aina Pispalaan että Teiskoon asti. Talvella järvenjää vie ihmiset luistelemaan Lapinniemen ympäristöön. Lapinniemi sijaitsee siis mitä mainioimmalla paikalla ja sopii erityisesti heille, jotka eivät tarvitse kaupungin sykettä ja viehättyvät tehdasromantiikasta (vaikka sisällä vanhaa aikaa ei juuri huomaa).  Cotton on nuorekas ja asiakaskunnassakin oli ainakin listapuolella jonkin verran kolme-neljäkymppisiä, mutta myös muun ikäisiä. Listalla on huomioitu myös lapset, mutta ainakaan torstai-iltana sillä puolella ei lapsia näkynyt, mutta toisaalta asiakkaitakin oli aika harvakseltaan. Rennompaan meininkiin sopii varmasti kesäbuffet (klo 18 - 22), joka näytti tyylikkäältä kyllä sekin, mutta siellä sai esimerkiksi koota itse hampurilaisia. Paljon erilaisia salaattejakin oli listalla.  Jälkiruokapöytä näytti myös hyvältä marjapiirakoineen ja tuulihattuineen.

Hinta-laatusuhdeltaan Cotton on ihan erinomainen ja keskihintainen. Kesän iltabuffet ( - 4.8.2018 asti) maksaa aikuiselle 24 € ja pääruuat 16 - 29 euroa. Drinkkejä on tarjolla kohtalainen määrä (9 €) ja viinejäkin löytyy talonviineistä, samppanjaan ja jälkiruokaviiniin.


Miten tänne löytää?

Rakennus, osoitteessa Lapinniemenranta 12, on ihan kävelymatkan päässä niin keskustasta, Käpylästä, Tammelasta, Tampellasta kuin Armonkalliolta. Lapinniemeen pääsee vanhan portin läpi, joka on kyllä tietääkseni nykyään aina auki. Hotelli onkin melkein heti vastassa. Hotellille pääsee myös ihan venerantaa pitkin kävelemällä kun tulee vaikkapa rantatieltä voimalaitoksen ohi. Terassin juurelta pääsee rappusia pitkin hotellille. Ensin voi toki myös vaikka kiertää Lapinniemen ja Koukkuniemen alueen järvenrantaa pitkin ja jos energiaa on, niin pyörähtää vielä Rauhaniemen rannan kautta Kaupin metsiin ja Käpylän vanhan puutaloalueen kautta Lapinniemeen.

Bussilinja 2 tuo ja vie myös ihan lähelle. Huomioi linja 2:n aikataulut.

Kylpylän yhteydestä löytyy myös ehkä kaupungin viehättävin parkkihalli (samaan henkeen kuin itse kylpylärakennus), mutta autopaikkoihin en osaa ottaa kantaa sen tarkemmin. Cottonin aukioloajat löytyvät täältä. Ravintolaan kuljetaan kylpylän pääoven kautta. Ulkoapäin ravintolaa ei huomaisi satunnainen kulkija, eikä ainakaan vielä mitään kylttiä tai mainosta ole näkynyt ohjaamaan ihmisiä tänne syömään. Paikka täytyy siis tietää, mutta nyt tiedätte tekin.


kesäinen ateriakokonaisuus: paahdettuja seesamiporkkanoita, vegaanikaviaaria, halloumia, savulohta, mansikkasalaattia....


Juhannusviikonloppuna tuli syötyä parinakin päivänä niin maittava, täyttävä ja monipuolinen ateriakokonaisuus, että toimikoon se inspiraationa myös muillekin kesäpäiville. Sillä eihän tämä vaadi juhlapäiviä eikä se vaadi grilliä tai kesämökkiä. Tämä ateria tuli valmistettua kaupunkikeittiössä, uunilla ja liedellä. Savulohi tuli haettua juhannusaattona torilta. Nygrenin savulohi on kyllä mielettömän hyvää. Myös mansikat olivat päivän torisaalis.

Välillä mietin, että miksi lähinnä juuri joulunaikaan ja muina juhlapäivinä tai sitten buffeteissa syödään usean ruokalajin lautasia.  Parhaimmillaan usea ruokalaji on jopa nopeampaa ja helpompaa valmistaa, sekä tarjoaa erilaisia variaatioita eri ruokavaliota syöville. Eikä aina osaa päättää. Voin kyllä vakuuttaa, että nälkäkin lähtee tällä ja jos ei, niin ehkä tarjoat jälkiruokaa?

Tämän ateriakokonaisuuden sisältö ei vaadi sen suurempia kikkailuja, kuitenkin hieman vaivannäköä ja ajoitusta. Vaikka rakastin itse kaikkea tällä lautasella, niin seesamiporkkanat ja vegaanikaviaari ovat ne mitä varsinkin suosittelen kokeilemaan!

Neljä täyttä lautasta tulee tällä määrällä:

- noin 500 g uusia perunoita, voita, tilliä/ruohosipulia, suolaa
- muutama porkkana, oliiviöljyä, seesaminsiemeniä
- mozzarellapallo, muutama mansikka, paahdettuja auringonkukansiemeniä, salaattia, kurkkua, oliiviöljyä, ripaus suolaa ja mustapippuria
- 500 g savulohta
- paketillinen tai kaksi halloumia
- neljä keitettyä kananmunaa ja (Ikean) vegaanikaviaaria

Monen ruokalajin valmistaminen vaatii ajoitusta,  kun joukossa on lämpimiäkin ruokia, mutta näillä kikoilla se toimii.

Laita uuni kuumenemaan noin 225 asteeseen.

Keitä kananmunat kypsiksi. Huuhtele kylmällä vedellä, kuori ja halkaise pituussuunnassa. Lusikoi päälle kaviaaria.

Kuori ja halkaise porkkanat pituussuunnassa. Laita uunivuoalle ja voitele oliiviöljyllä. Ripottele päälle seesaminsiemeniä.  Paahda uunissa 20 - 30 minuuttia. Pieni rusketus tekee hyvää.

Pese uudet perunat ja keitä runsaassa vedessä kypsiksi (noin 20 minuuttia). Lisää joukkoon voita, suolaa ja silputtua yrttiä.

Kokoa lautaselle halkaistu kananmuna vegekaviaarilla, savulohi, salaatti, seesamiporkkanat ja perunat.

Paista halloumi ihan viimeiseksi. Samantien tai vähän ennen kuin porkkanat ja perunat ovat valmiit.

Tarjoile välittömästi. Mikäli syöjiä on kaksi, voit valmistaa edellisenä päivänä oikestaan kaiken paitsi halloumi tietysti kannattaa paistaa vähän ennen tarjoilua. Ja jos olet keittänyt ja paahtanut porkkanat edellisenä päivänä, ne kannattaa vaikka paistaa pannulla.

kookosjäälatte

Kookosjäälatte on erinomainen vaihtoehto tavalliselle kahville. Tarvitset vain pressopannun ja malttia. Aktiivista aikaa on alle 5 minuuttia, mutta passiivista odotusaikaa tunteja.



Itse juon tavallisesti kahvin mustana ja kuumana. Mutta vaihteeksi sen voi juoda kylmänä ja maidolla. Vähän kuin Scandinavian Music Group vanhassa tarttuvassa laulussaan Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana.

Kookosjäälatte oli kuitenkin ensimmäinen valmistamani kylmä kahvi. Elettiin silloin alkukesän kuumia päiviä, jolloin kookosjäälatte kuulosti entistä houkuttelevammalta. Mutta tämä kahvi maistuu kyllä vähän viileimpinä päivinäkin (ja lämpimiä päiviä on vielä tulossa), koska sen verran maukas se on. Se on myös erinomaista otettavaa piknikille, kun sen tekee termariin.

Ohjeen kookosjäälatte ei ole jääkahvi. Jääkahvi on kuuma kahvi, joka viilennetään. Tämä kahvi tehdään alusta pitäen kylmänä eli puhutaan kylmäuutetusta kahvista. Sen annetaan uuttua useita tunteja, kahdeksasta tunnista vuorokauteen. Uuttaminen oli itsellekin uusi asia, mutta oudosta termistään huolimatta se ei ole monimutkainen prosessi. Helpoiten sen tekee ihan tavallisella pressopannulla. Pressopannun pohjalle mitataan kahvia vähän tavallista suurempi määrä. Kylmäuutettu kahvi on vahvaa ja pehmeää ja lopulliseen kahvijuomaan sen osuus onkin kolmasosa.

Kun pressopannun pohjalle on mitattu kahvipuruja, sen päälle kaadetaan kylmä vesi, painetaan mäntää hieman alas (ei pohjalle asti!) ja laitetaan jääkaappiin tekeytymään. Kun kahvi on uuttunut mieluiten vähintään 8 tuntia, painetaan mäntä alas. Lasiin laitetaan 1/3 osa kahvia ja 2/3 osa maitoa. Kookosjuoma on erinomainen valinta ja varsinkin Alpron kookosjuoma kahvijuomiin toimii hyvin. Se on sopivasti makeutettu, eikä mitään muuta tarvitse lisätä. Pari jääpalaa vielä juomaan ja nautitaan. Pienenä vinkkinä sanottakoon, että jos pyytää jotakuta tuomaan kaupasta kookosmaitoa, niin kannattaa kuvailla tarkemmin (tähänhän ei siis tule säilytyspurkissa olevaa ruokiin tarkoitettua kookosmaitoa). :)

Uutettua tiivistettä todennäköisesti jää paljon tällä ohjeella, mutta ei huolta, sillä se säilyy lantraamattomana hyvin jääkaapissa. Sitten onkin helppo vain mitata lasin pohjalle kahvia ja maitoa, kun juomaa tekee mieli. Ja mainitsinko jo kuinka erinomainen valinta kookoslatte on piknikille? Kuumat kahvijuomat eivät välttämättä maistu termarista nautittuna kovin hyvältä jonkin ajan kuluttua, mutta tämä maistuu! Ota siis vaikka evääksi piknikille tai töihin.


Valmista näin:


1) Mittaa pressopannun pohjalle tummapaahtoisia kahvinpuruja (esimerkiksi Löfbergs Lillan kahvi paahtoasteella 5) noin 14 mitallista/ 80 - 90 grammaa.

2) Kaada päälle litra kylmää vettä ja sekoita. Paina mäntää hieman alas.

3) Laita jääkaappiin tekeytymään tunneiksi. Vähintään kahdeksaksi tunniksi. Paina sitten mäntä rauhallisesti alas pohjaan asti.

4) Mittaa lasin pohjalle 1/3 osa kahvia ja 2/3 kookosmaitoa, sekä pari jääpalaa ja nauti.

kirsikkapiiras Twin Peaksin hengessä

Resepti

Pohja:
150 g voita
4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl tomusokeria
1/2 rkl vettä
1 muna

Täyte:
500 g tuoreita kirsikoita
1 dl sokeria
1 vaniljatanko / 1 tl vaniljajauhetta
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu
2 rkl perunajauhoja 


 Valmistumisaika: noin tunti (passiivinen ja aktiivinen aika suunnilleen 50/50)



Tiedättekö ne Fazerin pienet marjapiiraat, joissa on ohut muromainen pohja ja hillomainen täyte, joka varsinkin lämmittäessä pääsee oikeuksiin kera vaniljajäätelön nautittuna? Taitavat ne piiraat vieläkin olla markkinoilla, mutta siitä on hieman aikaa kun itse olen viimeksi nauttinut. Joka tapauksessa, jos pidätte sen tyylisestä marjapiiraasta (mutta vielä paremmasta ja isommasta), niin tämä kirsikkapiiraan resepti on kuin teille luotu.

Pohjakin on sen verran täydellinen tällä reseptillä, että tulen varmasti käyttämään sitä muissakin makeissa piiraissa. Sen voin todeta näin kolme kertaa tätä piirasta tehneenä. Reseptin ainekset ohjeineen löytyy täältä, alunperin Leila Lindholmin kirjasta, mutta itse olen soveltanut sitä hieman. Esimerkiksi piiraan kantta en ole vielä uskaltautunut tekemään. Tähän piiraaseen tein kuitenkin ylijäämästä piparimuotilla koristeita ja nyt viimeksi tein taikinan ohjeen mukaisella määrällä myös, mutta teenkin sillä kätevästi kaksi piirasta (pienehköön irtopohjavuokaan)! Taikinan sisällön määrä on kuitenkin riittävä juuri yhteen piiraaseen.  Tee siis ohjeella taikinapohjasta joko puolet pienempi tai tee se kansi tai tee piiras isoon vuokaan. Suosittelen kuitenkin painelemaan pohjan melko ohueksi, sillä se toimii sellaisenaan erinomaisesti ja voisin kutsua sitä jopa hienostuneeksi. Tämä on juuri sellainen piiras mielestäni. Hienostunut. Ei silti mitenkään vaikea tehdä. Yksi kriittinen vaihe tulee kuitenkin mieleen. Sen mainitsen myöhemmin.




Nyt kun on kirsikkojen sesonki, suosittelen toki käyttämään kirsikoita ja vielä innostavampaa voi olla, jos Twin Peaks herättää tunteita. Ensimmäistä kattausta tehdessä yritin luoda vielä perus-amerikkalaista diner-meininkiä (servettiteline tosin puuttui). Piiras nautittiin Twin Peaksin hengessä toki kahvikupposen kanssa ja soundtrackkina Spotifysta löytyvä Twin Peaks -kokoelma. Jos pidemmälle haluaisi mennä, voisi pitää teemajuhlat, katsella Twin Peaksia ja pukeutua joksikin karikaryytymaiseksi hahmoksi (heitä kun sarjassa riittää). Twin Peaksin kaikki kaudet muuten - se uusinkin - löytyvät HBO:lta.


Aloita valmistamalla pohja.

Nypi hieman pehmennyt kylmä voi tomusokerin ja vehnäjauhojen kanssa murumaiseksi seokseksi. Haarukka auttaa tässä! Lisää sitten joukkoon kylmä vesi ja kananmuna. Sekoita. Kannattaa ehkä tässä vaiheessa vaivata käsin taikinaa. Älä lisää mitään yhtään enempää, vaikka siltä voisi tuntua jossain vaiheessa. Myöhemmin taikinaa kauliessa voi kuitenkin lisätä hieman vehnäjauhoja. Tekemällä näin varmistat, että taikinasta tulee juuri sopivan pehmeä ja muromainen. Kun taikina on tasainen, kiinteä mutta pehmeä möykky, kääräise sen ympärille kelmua ja laita jääkaappiin noin 30 minuutiksi.



Laita sitten uuni päälle 175 asteeseen ja aloita kirsikoiden käsittely.

Huuhtele kirsikat esimerkiksi lävikössä, nypi kannat pois ja puolita terävällä veitsellä. Kirsikan siemen ei ole niin kova, etteikö terävällä veitsellä halkaisisi kirsikkaa. Kirsikoiden käsittely voi olla hieman sotkuista, joten suojaahan vaatteesi ja ympäristösi.  Heitä siemenet pois (tai istuta puita) ja laita kirsikat suoraan kattilaan. Lisää kattilaan myös sokeri ja pestyn sitruunan raastettu kuori. Sekoita omassa kupissa keskenään sitruunanmehu ja perunajauhot.



Kiehauta sitten kirsikka-sokeri-sitruunankuori-seos. Kun seos on kiehautunut, lisää ohuena norona joukkoon perunajauho-sitruunanmehuseos koko ajan sekoittaen. Ota sitten heti pois liedeltä. Tämä on se kriittisin vaihe, sillä mitä pidempään sekoittelee, sitä hyytelömäisempää seoksesta tulee! Suosittelen tekemään sekoittelun siis hyvin nopeasti.



Kauli ja painele voidellulle vuoalle noin puolet taikinasta hieman ylös reunoillekin asti. Käytä tarvittaessa vehnäjauhoja. Käyttäessäsi irtopohjavuokaa, laita pohjalle leivinpaperi. Voitele kauttaaltaan irtopohjavuokakin. Lisää taikinan päälle kirsikkaseos (sekä halutessasi kansi tai kuvioita taikinasta) ja paista uunin alaosassa 35-45 minuuttia. Tarkkaile, sillä uunit ovat kuitenkin yksilöllisiä. Pohja on ohut ja varsinkin jos esipaistat pohjaa hieman, niin piiras ei tarvitse niin pitkää paistoaikaa.

Ripottele halutessasi paistetun piiraan päälle tomusokeria. Piiras on toki kauniin kiiltävä ja hyvä sellaisenaankin. Omista piiraista tuli hyvännäköisiä, mutta vinkkinä: tomusokerilla saa makeissa leivonnaisissa peitettyä pienet kauneusvirheet.

Kauho lämpimän piiraspalan kylkeen pallo vaniljajäätelöä ja nauti kahvikupposen tai limun kanssa.



parsa-seesamimunakas valmistuu alle vartissa



Parsa-aika ei ole vielä ohi ja olenkin napannut pikkukaupasta maukkaita pikkunippuja euron hintaan.

Mutta entä jos parsan ympärille ei jaksa väsätä isompaa ruokaa esimerkiksi risottoa? Tai jos ei halua syödä sitä vaan sellaisenaan tai osana jotain isompaa kokonaisuutta? Pieneen ja isompaankin nälkään sekä kiirehetkeen sopii parsamunakas. Uunin ympärillä ei tarvitse kesähelteellä oleskella. Tämä munakas syntyy liedellä helposti ja alle vartissa multitaskaten.




Tee siis näin:

1) Kiehauta runsas vesi kattilassa. Lisää suola ja puolitetut parsat, joista on poistettu pumaiset kannat. Keitä muutama minuutti parsojen paksuudesta riippuen. Itse keitin noin 4 - 5 minuuttia. Katso, että parsat jäävät napakoiksi! Ota sitten nopeasti pois liedeltä ja valuta vesi pois lävikössä. Kahdelle syöjälle riittää munakkaaseen hyvin 250 gramman nippu parsoja (tai vähän pienempikin määrä).

2) Parsoja keittäessä voit paahtaa seesaminsiemenet. Paahda siis kuivalla pannulla pieni kourallinen seesaminsiemeniä. Ota siemenet pannulta pois suunnilleen samaaan aikaan kuin kiehautetut parsat.

3) Vatkaa kulhossa sekaisin kananmunat. Kaksi - kolme per syöjä ja rouhaise joukkoon suolaa sekä mustapippuria. Paista öljyssä pannulla keskikovalla lämmöllä (4) molemmin puolin. Omasta mielestä hyvä munakas ei ole liian rapsakka vaan hieman pehmeä ja kuohkea. Ripottele sitten päälle seesaminsiemeniä sekä asettele päälle muutama parsanpuolikas. Kääräise ja koristele vielä seesaminsiemenillä sekä pirskottele päälle seesamiöljyä. Se on niin hyvää.

4) Nauti. Olet valmistanut nopean, maukkaan, terveellisen ja täyttävän aterian.


kullankeltainen gluteeniton piiraspohja suolaiseen leivontaan

Juhlat tulossa tai muuten vaan kolottaa suolaisen piirakan hammasta?

Tarvitsetko ohjetta gluteenittomaan leivontaan?

Tai haluatko muuten vaan kokeilla vehnäjauhojen sijaan muita jauhoja?

Kaipaatko väriä leivontaan?

Ratkaisu on tässä:

Kullankeltainen ja pehmeä pohja pelkästään maissijauhoista. Kyllä, yritin tehdä taikinaa myös ilman kananmunaa, mutta sen oltua jääkaapissa kelmutettuna valmiina pohjalle levittämiseen, se ei pysynyt oikein kasassa. Päätinpä sitten lisätä varmuuden vuoksi kananmunan sitkoa tuomaan ja samalla se tuo myös lisäkeltaisuutta! Vegaaniseen leivontaankin kannattaa siis lisätä kananmunankorvike tai tehdä taikina esimerkiksi sitkoa omaavista kikhernejauhoista. Näihinkin jauhoihin pääsemme lähiaikoina erään herkun muodossa.

Tällä ohjeella valmistat pehmeän ja vähän paksumman pohjan noin 20 - 23 cm irtopohjavuokaan tai tavalliseen piirasvuokaan.


Piiraspohja

100 g voita
4 dl maissijauhoja
0,5 dl vettä
1 kananmuna



Nypi esimerkiksi haarukalla pehmeä voi ja jauhot ryynimäiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi ja kananmuna. Muotoile taikinasta käsin kiinteä mutta pehmeä taikinapallo. Pallo on hyvä, kun se ei takerru käsiin, mutta ei myöskään ole täysin jauhoinen, koska liiallinen määrä jauhoja tekee pohjasta vain kovan.

Kelmuta pohja ja laita se jääkaappiin noin 30 minuutiksi. Pohjan voi jättää toki pidemmäksikin aikaa, mutta muista ottaa ajoissa huoneenlämpöön. 

Levitä pohja tasaisesti öljyllä voidellun piirasvuoan päälle. Irtopohjavuokaa käyttäessä käytä alla leivinpaperia ja voitele irtopohjavuoan reunatkin öljyllä.

Esipaista pohjaa 200-asteisessa uunin alatasolla noin 10 minuuttia. Jos käytät juustoraastetta, niin voit paistaa pohjaa, jonka päälle on ripoteltu hieman juustoraastetta esimerkiksi voimaakkaamman maukaista cheddar-goudaa. Itse tykkään tehdä näin.

Kun pohja on esipaistettu, niin lisää päälle piirakan täyteseos ja jatka paistamista noin 20 minuuttia. Tarkkaile. Voit myös lisätä teflonia piiraspohjan päälle, mikäli huomaat palamisen vaaran.

Tulossa reseptiä täytevaihtoehdosta suolaiseen piirakkaan. Alla on esimakua. Ai että miten tykkään tuosta pohjasta ja sen keltaisesta väristä.


Munakoiso on täytetty tummalla riisillä, quinoalla ja fetalla



Mmm... munakoisoa. Täytetyt vihannekset vaativat jonkin verran aikaa ja sisusta koverrettaessa ja sisusta lopulta takaisin laittaessa voi kyseenalaistaa tarkoituksen. Tässä vaiva kuitenkin palkitaan ja paahdetun munakoison maku pääsee oikeuksiin, kun se ei ole vain esimerkiksi osa tomaattista kastiketta. Itse suorastaan rakastuin tähän ja meni välittömästi lempiruokiini. Täytteitäkin, mausteita ja yrttejä voi varioida, mutta pääasia on munakoisojen kunnolla paahtaminen, mausteisuus ja raikkaus yhdessä paketissa.

Yksi iso munakoiso voi riittää hyvinkin kahdelle syöjälle, mutta varman päälle pelatessa voi yhtä hyvin täyttää kaksikin munakoisoa eli neljä puolikasta. Täytyyhän täytettä joka tapauksessa valmistaa ja samalla voi valmistaa useamman satsin. En ehkä kuitenkaan tekisi tätä seuraaville päiville ja lämmittäisi mikrossa seuraavana päivänä.

Täyttävyyttä ei tästä koisoruuasta puutu, sillä munakoiso itsessään on täyttävä mutta täyte sisältää myös riisiä ja salaattijuustoa. Vähän muutakin, mutta niistä lisää ainesosaluettelossa. Lisukkeeksi tein taas vanhan tutun raikkaan jugurttikastikkeen. Siitä kannattaa aloittaa, jotta se pääsee tekeytymään jääkaapissa. Jugurttikastikkeeseen tulee haluamasi määrä kreikkalaista/turkkilaista jugurttia, loraus sitruunanmehua, ripaus suolaa ja mustapippuria sekä sokeria. Tarkkaa määrää ei ole antaa, vaan kastiketta voi maistella ja maustaa oman maun mukaan. Itse lisään aina eniten sokeria, vähemmän suolaa ja pippuria. Pääasia on, että sitruuna maistuu ja kastike on aavistuksen makea.

Täytettyihin munakoisoihin, jotka ovat täyttäviä mutta myös terveellisiä ja mehukkaita sekä aavistuksen tulisia! Nämä lautaset nuollaan puhtaiksi.


2-4 annosta

2 keskikokoista munakoisoa*
1,5 dl (kypsentämätöntä) tumma riisi-quinoa-moniviljaseosta (Risella) tai muuta riisiä
1 iso sipuli
1 iso valkosipulinkynsi
2 tomaattia
oliiviöljyä
suolaa
2 tl juustokuminaa
2 tl jauhettua korianteria
1 tuore chili tai 0,5 tl chilirouhetta  
noin 100 g fetaa/salaattijuustoa/mitä tahansa juustoa tai korviketta (myös tofu käy!) 
lehtipersiljaa tai korianteria 

* Itse käytin munakoisoja, jotka olivat painoltaan 400 ja 300 grammaa. Täytettä oli juuri sopivasti näihin, eli yhtään ei jäänyt yli tai jäänyt vajaaksi.


1)

Aloita valmistamalla riisi. Tumma riisi-quinoa-sekoitus vaatii noin 20 minuutin kypsennysajan. Voit käyttää myös muuta riisiä tai vaikka couscousia/bulguria. Itse totesin tämän seoksen kuitenkin sopivan ja tuovan rakennetta näihin täytettyihin koisoihin.

2)

Pese munakoisot ja halkaise pituussuunnassa. Koverra terävällä veitsellä lähes pohjaan asti pieniä lohkoja ja kaavi lusikalla kulhoon. Varo halkaisemasta pohjaa. Sivele munakoisot oliiviöljyllä ja rouhaise päälle suolaa.

3)

Paahda munakoisoja noin 15- 20 minuuttia uunissa (200 °C)

4)

Silppua sipulit ja valkosipuli. Paista pannulla sipulia, lisää mausteet, munakoisokuutiot, valkosipuli sekä kypsä riisi. Lisää lopuksi joukkoon pieneksi kuutioidut tomaatit sekä feta/salaattijuusto/muu juusto/tofu.

5)

Täytä uunissa paahdetut munakoisot tällä pannussa paahdetulla seoksella. Paahda vielä uunissa noin 15-20 minuuttia. 

 6)

Koristele tuoreella persiljalla, korianterilla tai muulla yrtillä ja nauti välittömästi kera raikkaan jugurttikastikkeen (tai ilman).

maukas ja täyteläinen tomaattikeitto tuoreista aineksista



Suomalaisten tomaattien kulta-aika on käsillä. Kuulun siihen kuppikuntaan, joka mielellään suosii kyllä suomalaisia vihanneksia, mutta erityisesti silloin kun on niiden sesonki. Talvella en käytä suomalaisia tomaatteja, sillä en ole maistanut maukasta suomalaista tomaattia ja hinta-laatusuhde ei ole paras mahdollinen.  En välttämättä kehu ulkomaalaisiakaan tomaatteja ja talvella keittelenkin tomaattia sisältävät ruuat enimmäkseen Mutti-tomaattimurskasta (tai suosin mehukkaita kirsikkatomaatteja). Missään ei tarvitse siis olla ehdoton, ei edes suomalaisuuden suosimisessa. Paitsi silloin kun oikasti kannattaa.

Viime viikolla tartuin tilaisuuteen, kun lähikauppa tarjosi oman maan tomaattia pilkkahintaan ja onhan jo kesä. Eikä sen tomaatin ollut pakko olla kaikkein mehukkaimmillaan, sillä leivänpäällisen sijaan kilo tomaatteja tuli päätymään uunin ja marinoinnin kautta liedelle porisemaan keitoksi.

Nyt on aika siirtyä juureksista mehukkaimpiin vihanneksiin ja hedelmiin sekä yrtteihin, joiden ostamista talvella ikäväkseni välttelen (herkkä basilika) ja joka on muutenkin kesäinen yrtti. Olenkin ilahtunut, että tämä keitto sisältää basilikaa, jonka tosiaan siis luokittelen kesäyrtiksi. Kesän makua ei tarvitsekaan pitkään hakea tästä keitosta. :)

Tämän keiton tekeminen vaatii hieman enemmän aikaa, mutta silti se valmistuu kuin itsestään silä suurin osa on passiivista aikaa. Kokatessa nojauduin luottavaisin mielin Viimeistä murua myöten -blogin ohjeeseen. Hieman jotain mukaillen. Tomaattikeiton ohje on kirjoitettu mahtavan kattavasti raaka-aineiden valitsemisesta lähtien. Just niin pitääkin, että raaka-aineita pitää tarkkaan harkita. Eikä tällä ohjeella voinut tulla muuta kuin hyvää. Lisäksi vakuutuin siitä, että keitosta tulisi täyteläinen eikä litkumainen. Paahtaminen ennen keittämistä kuulosti myös enemmän kuin hyvältä, sillä varmasti tulisi keiton makuun syvyyttä.  Kannattaa noudattaa siis tätä ohjetta, mikäli haluaa juuri sellaisen keiton - maukkaan ja täyteläisen. 


2 - 3 annosta

1 kg tuoreita (suomalaisia) tomaatteja
2 sipulia
5 valkosipulinkynttä
4 tuoretta basilikanvartta
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl sokeria
1 rkl omenaviinietikkaa /balsamicoa
suolaa
mustapippuria
1 kasvisliemikuutio (tai kasvisfondia)


Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Kuori ja lohko sipulit. Lyttää valkosipulinkynnet veitsenterällä. Huuhtele ja puolita tomaatit.
Aseta leivinpaperille, tomaatit leikkuupinta ylöspäin, ja pirskottele vihannesten päälle oliiviöljyä sekä sokeria. Paahda uunissa ensin noin 30 minuuttia, ota valkosipulit pois ja jatka muiden vihannesten paahtamista vielä 15 minuuttia.

Kun paahtaminen on suoritettu loppuun, lisää kattilaan kaikki vihannekset sekä basilikan varret lehtineen ja noin 4 dl vettä + kasvisliemikuutio. Keittele miedolla lämmöllä noin 20 - 30 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella. Mausta vielä suolalla, sokerilla, mustapippurilla ja omenaviinietikalla - aivan oman makusi mukaan, eli varovasti kaikkia lisäten. Itse lisäsin eniten sokeria, sillä tomaatti suorastaan rakastaa sitä. Nauti höyryävän kuumana

Tiesitkö tämän?

Valkosipuleita ei tarvitse paahtamisen jälkeen kuoria. Saaran ohjeessa neuvottiin paahtamisen jälkeen kuorimaan, mutta itselläni se osoittautui hankalaksi. Maistelin ja totesin, että hyvältähän tämä maistuu ja lopuksihan raaka-aineet kuitenkin soseutetaan. Googlettelin kovasti kuitenkin ensin, että voiko näin todella tehdä... aika heikosti löytyi ohjeita. Sain kuitenkin kuulla myöhemmin, että ihan oikein olin tehnyt, jopa Jamie Oliver on käyttänyt kuorimattomia valkosipuleita. Ei kuitenkaan suinkaan varmaan ennen paahtamista (hyi että), mutta paahtaessa kuoret muuttavat huomattavasti olemustaan. Kokeilehan.



Nauti tomaattikeitto vaikka sellaisenaan tai ripottele päälle esimerkiksi paahdettua sipulirouhetta, mozzarellaa, tuoreita basilikanlehtiä...  Tuore vaalea leipä myös on tutkitusti nappivalinta.

härkis-munakoisohamppariateria


Munakoisohamppariateriat kahdelle syöjälle

1 munakoiso
puolikas tomaatti
mozzarellapallo
Härkistä 
tuoretta basilikaa

+

2 - 3 dl kreikkalaista/turkkilaista jugurttia
2-3 rkl sitruunamehua 
tuore chili
suolaa
sokeria

+

2 - 2,5 dl keittämätöntä couscousia 
kurkumaa
öljyä

Munakoison sesonki on nyt! Jos caponat on jo nähty ja munakoisosta tekisi jotain mieli vaivattomasti, mutta mausta tinkimättä, siitä voi tehdä hampurilaisen. Tämä hampurilainen tehtiin uunissa. Tai oikeastaan näitä hampurilaisia tehtiin kaksi. Keskikokoisesta munakoisosta tulee kaksi-kolme hampurilaista.

Valmista ensin jugurttikastike kylmään tekeytymään. Sekoita yhteen 2-3 dl turkkilaista tai kreikkalaista jugurttia, yksi tuore chili, loraus sitruunamehua sekä suolaa ja sokeria oman makusi mukaan. 

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Levitä neljä munakoisoviipaletta leivinpaperin päälle pellille. Itketä munakoisot, mikäli haluat. Sivele kevyesti oliiviöljyllä.

Viipaloi sillä välin puolikas tomaatti. Yhdelle hampurilaiselle mahtuu yksi viipale, jollei kyseessä ole valtava munakoiso.

Puolita mozzarellapallo pituussunnassa.

Paahda munakoisoviipaleita uunissa 10 - 15 minuuttia. Lisää kahdelle "hampurilaispuolikkaalle" tomaatti ja mozzarella ja jatka paahtamista 5 minuuttia. Mozzarellasta tulee sitä valuvampaa, mitä kauemmin se on uunissa.

Paista sillä välin pieni määrä Härkistä pannulla. Löysin kaupasta pilkkahintaan bbq-Härkistä ja ajattelin sen sopivan väliin erinomaisesti. Kyllä se sopikin. Normaalisti kuitenkin ostan maustamatonta Härkistä, mutta jos kaupassa näkyy huimalla alennuksella (1,50 €/paketti), sille voi antaa mahdollisuuden ja käyttää esimerkiksi hampurilaisen väliin tai tomaattikastikkeen joukkoon. Härkiksen voi myös pakastaa. Esimerkiksi tähän tarvitaan paketista vain pieni osa, joten pakasta loput ja käytä tarvittaessa muuhun ruokaan.

Ota munakoisot uunista ja kasaa lopuksi päälle Härkistä, tulista jugurttikastiketta sekä tuoretta basilikaa. Laita hatut päälle.

Annoksesta saa ruokaisamman valmistamalla nopean couscousin sillä välin kun munakoisot ovat uunissa. Munakoisohampparit syö helposti myös yksinään, mutta couscousia kannattaa keittää ehkä hieman vähemmän. Jugurttikastiketta on hieman ylimitoitettu määrä, mutta kun se maistuu erinomaiselta ja sitä syö myös couscousin lisukkeena mielellään.

laventelipikkuleivät




Huumaavan tuoksuinen laventeli on monille tuttu Välimeren rantojen pikkukaupungeista. Moni meistä ei ole välttämättä ajatellut, että sitä voi hyödyntää niin ruuanlaitossa kuin leivonnassa. Niin, minäkin käytin ensimmäistä kertaa vasta kuluvalla viikolla.

Laventelia ei välttämättä löydä päivittäistavarakaupoista, edes isommista marketeista, mutta sitä voi löytyä irtona esimerkiksi Punnitse ja säästästä ja myös Ruohonjuuri myy pussissa. Minä ostin kokeeksi muutaman ruokalusikallisen laventelia ensimmäiseksi mainitusta ja myyjällä oli vaikeuksia hinnoitella tuote keveän painon takia. Lopulta hinnaksi tuli vaivaiset 20 senttiä, eli hinta ei pääse lähellekään sahramin tasoa. Siispä rohkeasti kokeilemaan tätä edullista ja vienotuoksuista maustetta! Tuntui hämmentävältä kieltämättä käyttää kokkailussa, sillä tuoksusta tuli mieleen niin vahvasti tuoksupussi. Jos kaikelle laventelille ei löydäkään käyttöä, siitä voi tehdä vaikka vaatehuoneeseen tuoksupusseja. Mutta nyt puhutaan laventelista keittiössä ja minä tein pikkuleipiä, jotka osoittautuivat herkullisiksi. Nämä ovat myös helppotekoisia ja onnistuu varmasti myös jos ei ole ns. Leipuri Hiiva. Ainoa haastavin vaihe on enemmänkin alkuvaiheessa tomusokerista ja vehnäjauhosta pöllyävä taikina.

Ohjeesta tulee noin 40 pikkuleipää, kaksi pellillistä. Se ei ole mitenkään valtava määrä, sillä nämä katoavat helposti yhteenkin suuhun. Toki voit halutessasi puolittaakin taikinan, mutta samalla vaivalla voisi tehdä tämän määrän. Yhtä pellillistä paistetaan vain noin 10 minuuttia.





Resepti:

200 g voita
sitruuna (kuori ja mehu)
2 rkl laventelia 
4 rkl maitoa
3 dl tomusokeria
8 dl vehnäjauhoja


Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön.
Raasta sitruunan kuori.
Vatkaa pehmennyt voi kuohkeammaksi kera maidon, laventelin ja sitruunankuoren ja mehun, ja tomusokerin (pöllyämisvaara!), voit myös vain käännellä käsivoiminkin. Lisää joukkoon vähitellen vehnäjauhot. Muotoile pehmeäksi ja sileäksi taikinaksi.
Tee kaksi pitkulaista tankoa ja kelmuta. Anna olla jääkaapissa vähintään puolituntia. Voit antaa olla myös vaikka seuraavaan päivään.
Laita uuni lämpeämään 190 asteeseen.
Leikkaa terävällä veitsellä tangoista noin sentin kokoisia paloja ja asettele pienen välimatkan päähän toisistaan. Noin 20 yhdelle pellille.
Paista uunin keskitasolla noin 10 minuuttia. Tarkkaile, etteivät pala. Pikkuleivät ovat hieman pehmeitä juuri uunista otettuina, mutta kovettuvat kyllä pian pellillä maatessaan.

Sitten herkuttelemaan. Nämä laventelipikkuleivät ovat erinomaisia kevään juhliin. Esimerkiksi äitienpäiväksi, lakkiaisiin... 

kylmäsavulohiparsaa, couscousia ja sitruunainen jugurttikastike


Parsa-aika on alkanut ja nyt onkin otollinen aika ostaa kaupasta nuoria ohuita parsoja, joiden käsittely on helpompaa. Niitä ei tarvitse kuoria. Niitä ei tarvitse myöskään esikeittää mikäli paahdat uunissa. Riittää, että poistat kovan kannan ja huuhtelet. Nämä parsat valmistetaankin uunissa paahtamalla, eikä ole pelkoa ylikypsymisestä.


Ilmakuivatun kinkun sijaan nämä parsat kääritään kylmäsavuloheen ja niiden pinnalle pirskotellaan seesamiöljyä sekä raastetaan hieman pecorino romanoa. Grana padano tai parmesaani käyvät myös erinomaisesti. Sitten tämä setti paahdetaan 225-asteisessa uunissa noin vartin verran.

Kun parsat ovat uunissa, on mainio aika valmistaa couscous, jolloin parsan ympärille saa rakennettua ateriakokonaisuuden. Jos haluat vain pienen alkupalan parsoista, niin jätä tämä kohta väliin. Couscous valmistuu reippaasti alle 10 minuutissa. Valmista couscousia haluamasi määrä. Kahdelle syöjälle riittää noin 2 dl couscousia, ja saman verran vettä. Minä maustan ja värjään couscousin yleensä myös kurkumalla ja lisään suolaa tarvittavan määrän.


Hollandaisekastikkeen sijaan tein raikkaan jugurttikastikkeen. Se toimii loistavasti parsan, kylmäsavulohen ja couscousin lisukkeena ja sopii erinomaisesti lämpimiin kevätpäiviin. Nam! Kaiken lisäksi se on erittäin simppeli tehdä. Kastike kannattaa tehdä ihan ensimmäisenä ja antaa sen maustua jääkaapissa vähintään 30 minuuttia.

Sitruunainen jugurttikastike

2 dl turkkilaista jugurttia
1,5 - 2 rkl sitruunanmehua
ripaus sokeria
ripaus suolaa
rouhaus mustapippuria

Sekoita ainekset keskenään. Lisää sokeria, suolaa ja mustapippuria vähitellen ja maistellen haluamasi määrä. Itse lisäsin sokeria enemmän kuin suolaa ja pippuria, sillä halusin kastikkeesta hieman makeamman kuin suolaisen.



Mietitkö, että mitä muuta parsasta? Kokeile myös esimerkiksi mainioita parsapiiloja, jotka toimivat esimerkiksi vappuna pieninä suupaloina.
Reseptiin tästä