Cotton - uusi skandiravintola vanhassa teollisuusmiljöössä



Tampereelle on hiljattain avattu uusi ravintola. Cotton palvelee asiakkaitaan vanhan puuvillakehräämön (1899) uumenissa Lapinniemen kaupunginosassa. Tämä vanha tehdas tunnetaan nykyään suosittuna Holiday Clubin kylpylänä ja hotellina, ja asuupa siellä vakituisemminkin asukkaita. Paikallisetkin ovat tervetulleita päivälipulla polskimaan ja saunomaan. Sekä nauttimaan ravintolapalveluista. Yhdessä tai erikseen.

Lapinniemi sijaitsee hieman syrjemmässä keskustasta (~ 2 kilometriä), ja jos kylpemisen jälkeen ei huvita lähteä ydinkeskustaan, niin varsin hyvänä vaihtoehtona on Cotton. Kylpylän yhteydessä on myös hyviä pizzoja tarjoava Classic Pizza, mutta nyt puhukaamme Cottonista, jonne mielestäni tämän kokemuksen jälkeen voi lähteä varta vasten syömään kauempaakin.

Yhteistyössä Cottonin kanssa käytiin maistelemassa uuden ravintolan menua juomineen Juhannuksen alla, sekä tutustumassa muuten ravintolamiljööseen. Täytyy myöntää, että ravintola yllätti ja vei pisteet kotiin. Vaikka Jyrki Sukula en olekaan ja suhtaudun yleensä avoimin ja positiivisin mielin, niin en silti osannut odottaa näin positiivista kokemusta. Olisikohan Sukulallakaan valittamista? Keittiötiloja en nyt sentään lähtenyt tonkimaan, mutta epäilyksiä ei herää siihen suuntaan. Keittiöstä löytyy muuten puuhiiligrilli, joten listalta löytyykin puuhililigrillillä valmistettuja makuelämyksiä.


 
Cotton on ensimmäisen kerroksen takaosassa,  listapuoli on omalla puolellaan ja ensin on sekä baari että buffet-puoli, viihtyisän oloisia nekin. Meidät ohjattiin listapuolelle. Jos aulassa olisikin hälyistä ja kiireistä tulevien ja lähtevien asiakkaiden myötä, niin ravintolassa kyllä lähes unohtaa olevansa missään hotellissa ja hotellin ravintolassa.

Ensimmäiseksi ravintolassa huomion kiinnittää skandinaavisen moderni sisustus. Lämpimät puusävyt, kalusteiden muotoilut, pehmeä punainen sohvissa, Cottonin valokyltti sekä jokaisesta pöydästä löytyvät puuvillat. Puuvillat lepäävät maljakoissaan koreina ja pehmeinä ilman vettä. Suomessa ei niin kovin tuttu puuvilla ja veden puute maljakossa saa ihmisen pohtimaan aitoutta, mutta aidoksi se vakuutetaan. Ennen Cottonia tiloissa palveli ravintola Arthur. Tarjoilijan kanssa keskustelimmekin muodonmuutoksesta, sillä muistan tilat etäältä nähneenä aivan toisenlaisina. Oli valkoista pöytäliinaa ainakin. Vaikka skandinaavisuus onkin päivän sana, niin lämpimään puuhun en voi ainakaan itse koskaan kyllästyä, söpöt puuvillat ja jopa Cotton-kyltti tuo sitä jotain. Ja jotta ei menisi liian trendikkääksi, niin riittää, että kääntää katseen sivummalle: lasi-ikkunan läpi saattaa nähdä hotelliasiakkaiden kävelevän kylpytakeissaan huoneisiinsa. Se nostattaa fiilistä heti rennommaksi, sen lisäksi että palvelu on mutkatonta. Nurkassa olevaa television olemassaoloa kyllä ihmettelen hieman, sillä mielestäni se ei kuulu ravintoloihin. Päällä se ei sentään ole, toisin kuin baarin puolella oleva, josta tulee MM-jalkapalloa. Äänieristys on kuitenkin hyvä. Ravintolassa on muutenkin rauhallinen ja asiallinen meininki.


Lista on sopivan minimalistinen, jotta liikaa ei tarvitse miettiä. Vegaaneille lista voi tuottaa harmitusta. Pääruokalistalta löytyvä kvinoapihvi-annos saattaa tosin olla vegaaninen, mutta siihen liittyvää kirjainta ei annoksen kohdalta löydy, joten asia kannattaa varmistaa ja pyytää vegaanisena. Alkuruokalistalta löytyvä uudensadonsalaatti sentään ilman lisukkeita on runsas.


Ihan alkuun pöytään tuotiin talon omaa leipää sekä voita. Mehevää ja maukasta.


Alkudrinkit, miksipäs ei. Minä tilasin itselleni uuden drinkin, ginipitoisen mansikkadrinkin. Seuralainen muistaakseni tilasi Paloman.  Ruokien kanssa kumpikin tilasi omat lasillisensa viiniä, jotka olivat peräisin ainakin Ranskasta ja Itävallasta.


Alkupalaksi valitsin itselleni uudensadonsalaatin. Runsas ja värikäs salaatti näytti entistä värikkäämmältä ja raikkaalta laakealla mustalla lautasella. Ruokaisamman ja lihaisan salaatin ystävät voivat lisämaksusta tilata saman salaatin myös jokiravuilla ja fenkolilla tai broilerilla ja vuohenjuustolla. Tässä salaatissa on raikkaita kauden vihanneksia kuten lehtikaalia ja marinoituja retiisinsiivuja sekä paahdettuja pinjansiemeniä. Varsinkin retiisi muistutti tässä olemassaolostaan ja siitä kuinka hyvää se onkaan. Varsinkin tällä tavalla laitettuna se helli makunystyröitä. Salaatin kera oli tarjolla hyvää talon rievää. Lisäpisteitä jälleen omasta mainiosta tuoreesta leivästä!


Seuralainen valitsi etanapannun, joka oli varsin öljyinen. Lisukkeena paahdettua talonleipää, taisipa olla sitä samaa rievää mitä salaatin kera. Muutaman kerran etanapannuja maistaneena ja nyt myös yhden etanan napanneena, on vain hauska todeta kuinka monella eri tavalla pannut voidaan valmistaa. Etanapannu katosi suuhun hieman nopeammin kuin salaatti, olihan salaatissa niin paljon haarukoitavaa.


Seuralainen valitsi pääruuaksi ylikypsää porsasta, jonka päällä oli Huberin makkaraa. Lisäksi hauskalla esiinpanolla oli tarjolla talon lankkuperunoita, pieni salaatti (josta löytyi myös retiisiä) sekä bbq-majoneesia. Näyttävä annos lihansyöjälle.


Itselle ruokailun kohokohta oli ehdottomasti tilaamani kuha-annos. Sitä ei ollut vaikea valita, kasvisten ja kalan ystävänä. Pariloitu kvinoapihvi olisi toki ollut myös kokeilemisen arvoinen, mutta valintani oli silti aika selvä.

 Jos tarjoilija olisi kysynyt tämän jälkeen kaduttiko valinta menun vai samaan aikaan tarjoiltavan buffetin väliltä, olisin vakuuttanut että ei varmasti. Iltabuffet näytti myös houkuttelevalta, kun pääruokaa odotellessa tuli käytyä tarkastamassa sali, jossa se tarjoiltiin. Tarjoilijan kautta kokille välittyikin tieto annoksen erinomaisuudesta. Voi kuha sentään, kuinka hyvältä se maistuikaan kevyesti pinnalta rapsakoiksi paistettuina. Kahden kuhafileen alla makasi uusia perunoita ja olipa lisäksi myös grillattua parsaa. Jotta annos ei olisi käynyt liian yksinkertaiseksi, lautasella oli myös maukasta porkkanapyreetä, grillattu lime ja lisäksi myös kipossa tilli-limevineigrattea. Myös seuralainen kehui annosta ja nosti oman annoksensa yläpuolelle.


Pääruuan jälkeen olo oli varsin kylläinen, mutta kyllä aina varsinkin sorbetin tai jäätelön jaksaa. Valitsin listalta raikkaalta kuulostavan raparperisorbetin, jonka päällä oli mureaa kaurakeksiä ja kukkanen.


Seuralainen valitsi jälkiruuaksi talon suklaakakkua, jonka lisukkeena oli vadelmaa. Kakku maistui mehevältä ja varsinkin nougatosuus teki vaikutuksen.


Kahvitkin olisi ehkä maistunut, mutta sitä ei tullut kysyttyä, etelä-afrikkalaiset Nederburg Noble Late Harvestit -jälkiruokaviinit tuli kyllä valittua jälkiruokien kylkeen. Kippis ja nam.

Tähän oli hyvä lopettaa. Aika vierähti niin nopeasti, että ihanan tarjoilijamme kanssa emme olleet uskoa, kauan olimmekaan viettäneet aikaa. Tarjoilijan siis kysyttyä, että ottaisimmeko vielä jotain, niin olimme jo vallan tyytyväisiä ja kylläisiä, ja astuimme toisesta todellisuudesta ulos harmaaseen ja usvaiseen säähän. Kiitos ihana tarjoilija, joka mainitsit olevasi ensimmäistä päivää töissä ja kuitenkin tiesit vaikka mitä asioita ja palvelit kuitenkin kuin vanhakin konkari. Kiitos Cotton. Tänne palaan kyllä mielelläni.

No mites, keitä Cotton palvelee? Kannattaako keskustasta lähteä Lapinniemeen ja kannattaako jäädä kylpylään, vaikka menojalkaa vipattaisi?

Itselle ainakaan ydinkeskusta itsessään ei ole se oleellisin asia, vaan ravintolat kaupungin laitamillakin kiinnostaa. Cotton on kuitenkin riittävän lähellä ja sellaisenaan se voisi tavoittaa ulkopaikkakuntalaisten lisäksi varsinkin lähiseudun asukkaat. Lapinniemen alue on erityisesti kesäaikaan viehättävä miljöö veneineen ja järvimaisemineen aina Pispalaan että Teiskoon asti. Talvella järvenjää vie ihmiset luistelemaan Lapinniemen ympäristöön. Lapinniemi sijaitsee siis mitä mainioimmalla paikalla ja sopii erityisesti heille, jotka eivät tarvitse kaupungin sykettä ja viehättyvät tehdasromantiikasta (vaikka sisällä vanhaa aikaa ei juuri huomaa).  Cotton on nuorekas ja asiakaskunnassakin oli ainakin listapuolella jonkin verran kolme-neljäkymppisiä, mutta myös muun ikäisiä. Listalla on huomioitu myös lapset, mutta ainakaan torstai-iltana sillä puolella ei lapsia näkynyt, mutta toisaalta asiakkaitakin oli aika harvakseltaan. Rennompaan meininkiin sopii varmasti kesäbuffet (klo 18 - 22), joka näytti tyylikkäältä kyllä sekin, mutta siellä sai esimerkiksi koota itse hampurilaisia. Paljon erilaisia salaattejakin oli listalla.  Jälkiruokapöytä näytti myös hyvältä marjapiirakoineen ja tuulihattuineen.

Hinta-laatusuhdeltaan Cotton on ihan erinomainen ja keskihintainen. Kesän iltabuffet ( - 4.8.2018 asti) maksaa aikuiselle 24 € ja pääruuat 16 - 29 euroa. Drinkkejä on tarjolla kohtalainen määrä (9 €) ja viinejäkin löytyy talonviineistä, samppanjaan ja jälkiruokaviiniin.


Miten tänne löytää?

Rakennus, osoitteessa Lapinniemenranta 12, on ihan kävelymatkan päässä niin keskustasta, Käpylästä, Tammelasta, Tampellasta kuin Armonkalliolta. Lapinniemeen pääsee vanhan portin läpi, joka on kyllä tietääkseni nykyään aina auki. Hotelli onkin melkein heti vastassa. Hotellille pääsee myös ihan venerantaa pitkin kävelemällä kun tulee vaikkapa rantatieltä voimalaitoksen ohi. Terassin juurelta pääsee rappusia pitkin hotellille. Ensin voi toki myös vaikka kiertää Lapinniemen ja Koukkuniemen alueen järvenrantaa pitkin ja jos energiaa on, niin pyörähtää vielä Rauhaniemen rannan kautta Kaupin metsiin ja Käpylän vanhan puutaloalueen kautta Lapinniemeen.

Bussilinja 2 tuo ja vie myös ihan lähelle. Huomioi linja 2:n aikataulut.

Kylpylän yhteydestä löytyy myös ehkä kaupungin viehättävin parkkihalli (samaan henkeen kuin itse kylpylärakennus), mutta autopaikkoihin en osaa ottaa kantaa sen tarkemmin. Cottonin aukioloajat löytyvät täältä. Ravintolaan kuljetaan kylpylän pääoven kautta. Ulkoapäin ravintolaa ei huomaisi satunnainen kulkija, eikä ainakaan vielä mitään kylttiä tai mainosta ole näkynyt ohjaamaan ihmisiä tänne syömään. Paikka täytyy siis tietää, mutta nyt tiedätte tekin.


Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos viestistäsi! :)